Mikä tekee rehtorista selviytyjän?

KM Helena Lehkosen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja: "Mikä tekee rehtorista selviytyjän? Perusopetuksen rehtoreiden käsityksiä työssä selviytymisestään (What makes a principal a survivor? Basic education principals´ perceptions of their surviving in their work)" tarkastettiin 9.10.2009 klo 12 Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen auditoriossa, Hämeenlinnan toimipaikassa, Erottajakatu 12, Hämeenlinna. Vastaväittäjänä oli professori Matti Koiranen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Heleena Lehtonen.

HELENA Lehkonen on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2005 lähtien projektipäällikkönä Tampereen yliopiston opettajakoulutuslaitoksella Hämeenlinnassa. SYTYKE-hanke (2005), YTYÄ-hanke (2008).

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksessa kuvataan perusopetuksen rehtoreiden subjektiivisia käsityksiä työssä selviytymisestä. Tutkimus jakautuu Kordigin (1978) mallia soveltaen kahteen osaan. Sen ensimmäinen osa käsittelee tutkijan esiymmärryksen rakennusprosessia, johon kuuluivat kaksi esitutkimusta ja rehtorin virkaan pätevöittävän opetushallinnon tutkinnon suorittaminen. Esiymmärryksen rakentuessa tutkimuksen keskiöön asettuivat arvot ja toiminta sekä niiden yhteys selviytymisen kokemukseen.

Tutkimuksen toisen osan aineiston keruu tapahtui kahdessa osassa. Rehtoreiden kesäpäiviltä 2006 hankittu aineisto muodostui 20 vapaamuotoisesta vastauksesta kysymykseen ”Mikä tekee rehtorista selviytyjän?”. Lisäksi haastateltiin syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana 11 ensimmäiseen aineistonkeruuseen osallistunutta rehtoria.

Aineiston analyysissä kertomuksista etsittiin IF – THEN – BECAUSE –ketjuja (Horvath jne.1999). Ketjuja tarkastelemalla kuvattiin rehtorin työhön liittyviä arvojännitteitä, rehtorin toimintaa suuntaavia arvoja sekä toiminnan yhteyttä selviytymisen kokemukseen.

Rehtoreiden kertomuksista löytyi viisi teemaa: 1) rehtoriuran alkuvaihe, 2) kiire – ajankäytön hallinta, 3) ristiriitatilanteet – ammatillisuuden säilyttäminen ristiriitatilanteissa, 4) muutosjohtaminen – yksintekemisen kulttuurista yhteisöllisyyteen, 5) kaiken kattava vastuu – mahdollisuus reflektioon. Rehtorista tekee selviytyjän kokemus siitä, että oman toiminnan avulla kykenee ristiriitaisten asiaintilojen keskellä luotsaamaan koulua kohti arvokkaimmaksi koettua päämäärää, oppilaan hyvän toteutumista, keinoilla, joiden hinta ei yksilön kokemuksessa nouse päämäärän arvoa suuremmaksi. Selviytymisen kokemus on alati jatkuva prosessi. Samat syyt eivät aiheuta samanlaisia vaikutuksia kaikilla, sillä ne ovat riippuvaisia yhteydestä ja merkityksestä, jonka henkilö asialle antaa. Yksilön kokemus mahdollisuudesta toteuttaa työssään itselleen merkityksellisiä asioita on keskeinen työhyvinvointiin liittyvä tekijä.

Tutkittavat voitiin jakaa arvomaailmaltaan karkeasti kahteen ryhmään: itseohjautuvat universalistit ja itseohjautuvat suoriutujat. Johtamistilanteeseen sisältyvien tavoitteiden saavuttamiseksi rehtorin tulee ottaa johtamistilanteessa huomioon sekä omat että tilanteeseen osallistuvien ja itse tilanteen sisältämät arvot sekä niiden vaikutus johtamiseen. Koulun johtajan tulisikin olla arvomaailmaltaan itseohjautuva universalisti, jotta koulun toiminta kehittyisi. Tämä täytyisi ottaa huomioon sekä rehtorikoulutuksessa että kunnallisessa päätöksenteossa. Rehtoreiden tulee saada koulutusta sekä aikaa toimia itseohjautuvasti, universaalien arvojen mukaisesti.