MINULLA oli suuri kunnia pitää esitelmä soveltavan kasvatustieteen laitoksella järjestetyssä Matti Koskenniemi 100 vuotta-symposiumissa. Alla pienimuotoiseen tutkimukseen perustuvaa esitelmää koskeva ojenne, ja sen jälkeen keskeisemmät tulokset.
KESKEISIMMÄT TULOKSET
1. Matti Koskenniemen pedagogiset ajatukset elävät yhä vuonna 1974 opiskelunsa aloittaineiden luokanopettajien omassa pedagogisessa ajattelussa. (22 ajatuksen tärkeyden keskiarvo vaihteli välillä 7,9 - 9,7).
2. Tärkeimpinä pidettiin seuraavia ajatuksia:
- Oppiminen on tehokkainta, kun siihen sisältyy opiskelijan oma pyrkimys. (Keskiarvo 9,7, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 8-10)
- Didaktisesti ajattelevan opettajan käsitteellä kuvataan taitavaa, luovaa opettajaa, joka ei suhtaudu opetukseen rutiinimaisesti eikä byrokraattisesti. Didaktisesti ajatteleva opettaja harkitsee omat ratkaisunsa, toisaalta opetussuunnitelmaan toisaalta oppilaan-tuntemukseen ja tilannetajuun perustuen. (Keskiarvo 9,6, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 8-10).
- Kasvatus ei ole luomista ja istuttamista. Kasvatus on kasvamaan saattamista. (Keskiarvo 9,6, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Kaikki mitä koulussa tapahtuu on kasvattava, ei vain opetus ja oppitunnit. (Keskiarvo 9,6, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Opettaja voi ohjailla ja tukea oppilaittensa kasvamista persoonallisuuksiksi vain sillä edellytyksellä, että hän itsekin toimii persoonana eli ajattelee didaktisesti. Didaktinen ajattelu on aina persoonallista. Ja vain persoonana opettaja voi tukea oppilaittensa varttumista persoonallisuuksiksi. (Keskiarvo 9,4, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Kouluikäkin on elämää. Lapsella ja nuorella on oikeus saada tyydytystä tämän hetken toiminnasta. (Keskiarvo 9,3, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Opetus on koulun elämänpiiriin sijoittuva interaktiotapahtuma, joka tähtää oppilaiden persoonallisen kehityksen edistämiseen kasvatustavoitteiden määrittämissä suunnissa. (Keskiarvo 9,1, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Opetus- ja kasvatusprosessille on luonteenomaista, että sen kohde ei ole passiivinen Subjektin ja objektin välinen vuorovaikutus ei pedagogisen prosessin aikana tapahdu itsestään, spontaanisti, vaan edellyttää tietynlaista ohjailua. (Keskiarvo 9,1 , tyyppiarvo 9, vaihteluväli 7-10).
3. Vähiten tärkeinä koettiin seuraavat Koskenniemen ajatukset:
- Yhdysluokka-opetuksessaon paljon etuja. Eri-ikäiset lapset tasoittavat toisiaan, ja koulussa voi olla hyvin perhemäinen ilmapiiri. (Keskiarvo 7,9, tyyppiarvo 8, vaihteluväli 4-10).
- Työrauhaongelmat johtuivat kolmesta eri syystä: 1. Syynä ovat hankalat oppilaat. Hankaluus voi johtua siitä, että oppilailla on epätyydyttävä asema luokassa. 2. Syynä voi olla vaikea luokka. Luokka ei ole sulautunut yhteen, ja siksi käydään taistelua vallasta. 3. Syynä voi olla opettaja. Opettaja voi olla komenteleva tai hän voi antaa liian helppoja tai liian vaikeita tehtäviä. Opetus voi olla kuivaa yksinpuhelua ja opetuksen suunnittelu huonoa. (Keskiarvo 8,1, tyyppiarvo 8, vaihteluväli 5-10).
- Oppitunnin voi jäsentää seuraavasti: (1) valmistautumisvaihe (asetetaan tavoite), (2) omaksumisvaihe (suoritetaan varsinainen työ) ja (3) harjaantumisvaihe (kerrataan, sovelletaan ja evaluoidaan). (Keskiarvo 8,2, tyyppiarvo 8, vaihteluväli 6-10).
- Kasvatuksen ihanteena on persoonallisuus. (Keskiarvo 8.5, tyyppiarvo 8 ja 10, vaihteluväli 5-10).
4. Vastauksille tehdyssä faktorianalyysissa syntyi kuuden pääkomponentin ratkaisu. 22 kysymyksen taustalle voitiin 76 %:n selitysosuudella olettaa kuusi yleisempää ulottuvuutta:
FI ”Kasvu interaktiossa” (selitysosuus 33%)
F II ”Kasvatus improvisaationa” (selitysosuus 12%)
FIII ”Persoona ” (selitysosuus 10 %)
FIV ”Tapa jäsentää asioita” (selitysosuus 10 %)
FV ”Sosiaaliset suhteet” (selitysosuus 7%)
FVI ”Kodinomaisuus, pehmeys” (selitysosuus 4 %)
5. Avoimien vastausten ja tulkintaa tukemaan järjestetyjen neljän vastaajan haastattelun pohjalta syntyi kuva siitä, että Matti Koskenniemen humanistinen tapa ajatella opetusta eli opettajien omassa ajattelussa kuitenkin niin, että he eivät olleet olleet tietoisia siitä, keiltä he ovat nuo ajatukset omaksuneet. Opettajan oma pedagoginen ajattelu näyttäisi tämän pienimutoisen tutkimuksen pohjalta syntyvän pitkän ajan kuluessa. Siihen saadaan aineksia opettajankoulutuksen ja kirjallisuuden lisäksi omilta opettajilta, perheeltä, harrastuksista, yleisemmin ajanhengestä. Osa opettajista kertoi päätyneensä itse samoihin ajatuksiin kuin Koskenniemi hänestä riippumatta
6. Tutkimusteknisesti käytetty ote: helposti täytettävä nettikysely ja sitä täydentävä vastaajajoukosta poimitun pienemmän ryhmän tutkimustuloksia kommentoiva haastattelu tuntui lupaavalta työkalulta. Stimulated recall-tyyppinen lähestymistapa helpottaa oman näkemyksen tunnistamista. Työtapaa voisi käyttää myös esim. yksittäisen koulun yhteisen pedagogisen näkemyksen konstruoinnissa.
Pian 35 vuotta sitten luokanopettajan opiskelunsa aloittaneet nyt uransa loppusuoralla oleva vuosikurssi 1974-77 näytti vahvasti kulkevan "vanhana starbanakin" Koskenniemen viitoittamalla tiellä", kuten yksi vastaajista asian tiivisti.
Martti Hellström.
Ks. tästä linkistä uutinen tapahtumasta
Martti Hellström
Rehtori, KT
”Vanhana starbanakin kuljen yhä Koskenniemen viitoittamalla tiellä”
Esitys Matti Koskenniemi 100 vuotta- symposiumissa 19.12.2008
OPETTAJAN pedagoginen ajattelu on kansainvälisesti dynaaminen tutkimuskohde, jota voidaan lähestyä monin tavoin. Miten opettajat ajattelevat? Millainen on opettajien opetusnäkemys? Miten he perustelevat omat ratkaisunsa?
Tässä esitelmässä opettajan pedagogista ajattelua lähestytään kuvaamalla, kuinka joukko opettajia peilaa omaa ajatteluaan yhteen heidän omana koulutusaikanaan vahvasti eläneeseen suomalaiseen kasvatus- ja opetusoppiin. Keskeinen kysymys on, kuinka vahvasti tuolloin juuri eläkkeelle jääneen Matti Koskenniemen pedagogiset ajatukset elävät yhä 2000-luvun peruskoulussa 1970-luvulla koulutettujen luokanopettajien ajattelussa.
Esitelmä perustuu Kyselykone.fi:n alustalle tehtyyn nettikyselyyn marraskuussa 2008. Kohdejoukkona oli Helsingin OKL:lla syksyllä 1974 luokanopettajankoulutuksen aloittanut kurssi. Tuo esitelmän pitäjän oma kurssi 1974-77 on pitänyt tiiviisti yhteyttä. Sähköpostilistan (61 nimeä) nopeasta vanhenemisesta huolimatta noin 80:sta opiskelunsa aloittaneista vastaukset saatiin 30:lta. Heistä 22 toimi yhä opettajina, neljä oli rehtoreita, kaksi oli muissa koulutusalaan liittyvissä tehtävissä, yksi oli siirtynyt muulle alalle ja yksi oli jäänyt eläkkeelle. 25 oli toiminut opettajana vähintään 26 vuotta.
Netttikyselyssä pian 35 vuotta sitten mm. Matti Koskenniemen ja Kaisa Hälisen Didaktiikka- klassikon tenttineille nyt uransa loppusuoralla oleville opettajille esitettiin 22 Koskenniemen pedagogista ajatusta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan näiden ajatusten tärkeyttä itselleen. Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kommentoida teemaa vapaammin. Ote muistuttaa tunnustettua ”stimulated recall”- tekniikkaa.
Tuloksista laadittiin yhteenveto. Neljä vastaajaa saatiin tulkitsemaan ja pohtimaan tuloksia. Pohdinnat videoitiin. Tulkitsijoista kolme oli miestä ja yksi nainen. Kaksi heistä toimi yhä luokanopettajina, kolmannella oli takanaan pitkä rehtori- ja rehtorikouluttajaura ja neljäs oli siirtynyt toistakymmentä vuotta sitten työnohjaaja-kouluttajaksi. Vastaajien omat tulkinnat laajentavat ymmärrystä opettajan ajattelun kehitysprosessista.
Lisäksi aineistolle tehtiin SPSS-ohjelmalla varimax-rotatoitu yksinkertainen faktorianalyysi, jossa 22 kysymykseen saatu vaihtelu tiivistyi kuudelle pääkomponentille.
Tulokset esitetään symposiumissa 20 minuuttia kestävänä videona.
KESKEISIMMÄT TULOKSET
1. Matti Koskenniemen pedagogiset ajatukset elävät yhä vuonna 1974 opiskelunsa aloittaineiden luokanopettajien omassa pedagogisessa ajattelussa. (22 ajatuksen tärkeyden keskiarvo vaihteli välillä 7,9 - 9,7).
2. Tärkeimpinä pidettiin seuraavia ajatuksia:
- Oppiminen on tehokkainta, kun siihen sisältyy opiskelijan oma pyrkimys. (Keskiarvo 9,7, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 8-10)
- Didaktisesti ajattelevan opettajan käsitteellä kuvataan taitavaa, luovaa opettajaa, joka ei suhtaudu opetukseen rutiinimaisesti eikä byrokraattisesti. Didaktisesti ajatteleva opettaja harkitsee omat ratkaisunsa, toisaalta opetussuunnitelmaan toisaalta oppilaan-tuntemukseen ja tilannetajuun perustuen. (Keskiarvo 9,6, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 8-10).
- Kasvatus ei ole luomista ja istuttamista. Kasvatus on kasvamaan saattamista. (Keskiarvo 9,6, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Kaikki mitä koulussa tapahtuu on kasvattava, ei vain opetus ja oppitunnit. (Keskiarvo 9,6, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Opettaja voi ohjailla ja tukea oppilaittensa kasvamista persoonallisuuksiksi vain sillä edellytyksellä, että hän itsekin toimii persoonana eli ajattelee didaktisesti. Didaktinen ajattelu on aina persoonallista. Ja vain persoonana opettaja voi tukea oppilaittensa varttumista persoonallisuuksiksi. (Keskiarvo 9,4, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Kouluikäkin on elämää. Lapsella ja nuorella on oikeus saada tyydytystä tämän hetken toiminnasta. (Keskiarvo 9,3, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Opetus on koulun elämänpiiriin sijoittuva interaktiotapahtuma, joka tähtää oppilaiden persoonallisen kehityksen edistämiseen kasvatustavoitteiden määrittämissä suunnissa. (Keskiarvo 9,1, tyyppiarvo 10, vaihteluväli 7-10).
- Opetus- ja kasvatusprosessille on luonteenomaista, että sen kohde ei ole passiivinen Subjektin ja objektin välinen vuorovaikutus ei pedagogisen prosessin aikana tapahdu itsestään, spontaanisti, vaan edellyttää tietynlaista ohjailua. (Keskiarvo 9,1 , tyyppiarvo 9, vaihteluväli 7-10).
3. Vähiten tärkeinä koettiin seuraavat Koskenniemen ajatukset:
- Yhdysluokka-opetuksessaon paljon etuja. Eri-ikäiset lapset tasoittavat toisiaan, ja koulussa voi olla hyvin perhemäinen ilmapiiri. (Keskiarvo 7,9, tyyppiarvo 8, vaihteluväli 4-10).
- Työrauhaongelmat johtuivat kolmesta eri syystä: 1. Syynä ovat hankalat oppilaat. Hankaluus voi johtua siitä, että oppilailla on epätyydyttävä asema luokassa. 2. Syynä voi olla vaikea luokka. Luokka ei ole sulautunut yhteen, ja siksi käydään taistelua vallasta. 3. Syynä voi olla opettaja. Opettaja voi olla komenteleva tai hän voi antaa liian helppoja tai liian vaikeita tehtäviä. Opetus voi olla kuivaa yksinpuhelua ja opetuksen suunnittelu huonoa. (Keskiarvo 8,1, tyyppiarvo 8, vaihteluväli 5-10).
- Oppitunnin voi jäsentää seuraavasti: (1) valmistautumisvaihe (asetetaan tavoite), (2) omaksumisvaihe (suoritetaan varsinainen työ) ja (3) harjaantumisvaihe (kerrataan, sovelletaan ja evaluoidaan). (Keskiarvo 8,2, tyyppiarvo 8, vaihteluväli 6-10).
- Kasvatuksen ihanteena on persoonallisuus. (Keskiarvo 8.5, tyyppiarvo 8 ja 10, vaihteluväli 5-10).
4. Vastauksille tehdyssä faktorianalyysissa syntyi kuuden pääkomponentin ratkaisu. 22 kysymyksen taustalle voitiin 76 %:n selitysosuudella olettaa kuusi yleisempää ulottuvuutta:
FI ”Kasvu interaktiossa” (selitysosuus 33%)
F II ”Kasvatus improvisaationa” (selitysosuus 12%)
FIII ”Persoona ” (selitysosuus 10 %)
FIV ”Tapa jäsentää asioita” (selitysosuus 10 %)
FV ”Sosiaaliset suhteet” (selitysosuus 7%)
FVI ”Kodinomaisuus, pehmeys” (selitysosuus 4 %)
5. Avoimien vastausten ja tulkintaa tukemaan järjestetyjen neljän vastaajan haastattelun pohjalta syntyi kuva siitä, että Matti Koskenniemen humanistinen tapa ajatella opetusta eli opettajien omassa ajattelussa kuitenkin niin, että he eivät olleet olleet tietoisia siitä, keiltä he ovat nuo ajatukset omaksuneet. Opettajan oma pedagoginen ajattelu näyttäisi tämän pienimutoisen tutkimuksen pohjalta syntyvän pitkän ajan kuluessa. Siihen saadaan aineksia opettajankoulutuksen ja kirjallisuuden lisäksi omilta opettajilta, perheeltä, harrastuksista, yleisemmin ajanhengestä. Osa opettajista kertoi päätyneensä itse samoihin ajatuksiin kuin Koskenniemi hänestä riippumatta
6. Tutkimusteknisesti käytetty ote: helposti täytettävä nettikysely ja sitä täydentävä vastaajajoukosta poimitun pienemmän ryhmän tutkimustuloksia kommentoiva haastattelu tuntui lupaavalta työkalulta. Stimulated recall-tyyppinen lähestymistapa helpottaa oman näkemyksen tunnistamista. Työtapaa voisi käyttää myös esim. yksittäisen koulun yhteisen pedagogisen näkemyksen konstruoinnissa.
Pian 35 vuotta sitten luokanopettajan opiskelunsa aloittaneet nyt uransa loppusuoralla oleva vuosikurssi 1974-77 näytti vahvasti kulkevan "vanhana starbanakin" Koskenniemen viitoittamalla tiellä", kuten yksi vastaajista asian tiivisti.
Martti Hellström.
Ks. tästä linkistä uutinen tapahtumasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti