REHTORI Marko Kuuskorpi on tehnyt väitöskirjan (tai tekee sitä?)  mielenkiintoisesta aiheesta: luokkahuoneesta  kuudessa eri maassa. Opettajalehti on tehnyt teemasta artikkelin. Se löytyy osoitteesta http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2011_38/162809.htm

Kuuskorpi on rehtorina Piikkiön yhtenäiskoulussa. Valitettavasti  netistä ei löydy viittauksia itse väitöstilaisuuteen.

Rehtori Pekka Rokka väittelee opetussuunnitelmateemasta

PEKKA Rokan  väitöskirja tarkastetaan Tampereen yliopistossa 27. toukokuuta.

Aamulehti on julkaissut siitä puffin otsikolla:  Opetussuunnitelma näkee oppilaat työvoimareservinä

Opetussuunnitelmat ohjaavat, mihin suuntaan oppilaan toivotaan kehittyvän koulussa.

Vuonna 1985 toiminnallinen ohjaus muuttui, kun perinteisten opetussuunnitelmien komiteamietintöjen sijaan alettiin koota opetussuunnitelmien perusteita, joiden tehtävänä on raamittaa ja ohjata kunnan ja koulun opetussuunnitelmatyötä. Pekka Rokan väitöstutkimuksen kohteena ovat vuosien 1985, 1994 ja 2004 opetussuunnitelmien perusteet. Vuosien 1985 ja 2004 perusteet eivät jätä tilaa kunta- tai koulukohtaisuudelle. 1994 perusteet ovat luonteeltaan koulukohtaiset, suunnitelma antaa tilaa koulujen profiloitumiselle. Suomessa tapahtui heiluriliike, kun vuonna 2004 palattiin vuoden 1985 linjoille.

Perusteissa yhteiskunta määritellään useasta ei näkökulmasta, mutta sitä yhdistää suomalaisuuden vaaliminen. Yhteiskunta ja siten myös koulu ottavat toisin vaikutteita monikulttuurisuudesta ja paikallisyhteisöstä.

Perusteissa oppilaat sidotaan oman asuinalueensa työvoimareserviksi. Talouden pelastajaksi nousee yrittäjyyden vaaliminen ja säästämisen ihannointi väistyy.

Tutkimustulokset osoittavat, että opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppilaalla tulisi olla laajat ja monipuoliset taidolliset valmiudet olla yhteisönsä ja koko yhteiskunnan aktiivinen ja poliittinen vaikuttaja. Oppilaasta kasvaa tasa-arvoon ja demokratiaan uskova lainkuuliainen kansalainen, joka osallistuu yhteiskunnan muuttamiseen rakentavasti. Opetussuunnitelmien perusteissa uskotaan edustukselliseen demokratiaan.

Suora kansalaisvaikuttaminen jää käsittelemättä.

Jos perustetekstit todella sanatarkasti toteutuvat koulun arjessa, niin nykyajan nuorten tulisi olla todellisia yhteiskunnan aktiivisia jäseniä ja ilmeisesti myös äänestysaktiivisuus olisi huippuluokkaa.

Keskeisiksi politisoituneiksi teemoiksi nousevat yksilökeskeisyys, kuluttajakansalaisuus, yrittäjyys, eheyttäminen ja integraatio, kansainvälisyys, tulevaisuus ja tulevaisuuden kohtaaminen, tasa-arvopainotus, tietotekniikka ja teknologia, median vaikuttavuus, nuorisokulttuuri, huoli ympäristöstä ja luonnosta, terveellinen elämäntapa, turvallisuustietoisuus sekä koulutuksen arviointi, kehittäminen ja tuloksellisuus.

Ismo Aho: Mikä tekee opettajasta selviytyjän

Kuva lainattu Ylen sivuilta, joissa esitellään väitöstä.
Tässä linkki.

4.3.2011 väitteli  Tampereella  Luolajan koulun rehtori, KM Ismo Aho aiheesta:  Mikä tekee opettajasta selviytyjän? (What makes a teacher a survivor?).   Vastaväittäjänä li  dosentti Riitta Jyrhämä (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimi dosentti Heleena Lehtonen.

LEHDISTÖTIEDOTE

Työelämä vaatii työntekijältä sopeutumista alati muuttuviin olosuhteisiin. Työssä jaksamisesta on keskusteltu paljon julkisuudessa 1990-luvulta asti. Myös opettajien jaksaminen on noussut keskustelun valokeilaan. Tällä tutkimuksella selvitetään sitä, mikä tekee opettajasta selviytyjän? Vastauksia haettiin kysymyksillä:
• Mitkä tekijät opettajassa itsessään selittävät opettajana selviytymistä?
• Mitkä tekijät ympäristössä selittävät opettajan työssä selviytymistä?

Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on kuvata todellisuutta monipuolisesti. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan opettajien kokemuksia selviytymisestä ja sitä kautta pääsemään mahdollisimman syvälle selviytymisen kysymyksiin. Tutkimusaineisto koostuu opettajien omakohtaisista selviytymistarinoista sekä tarkentavasta ja täydentävästä aineistosta.

Opettajuus on ajankohtainen tutkimuskohde. Sitä on kartoitettu muuttuneen työnkuvan, yhteisöllisyyden, jaksamisen ja uupumisen näkökulmasta. Vähemmälle tutkimukselle ovat jääneet ne tekijät, jotka tekevät opettajasta selviytyjän. Selviytyjä etsii aktiivisesti keinoja vaikuttaa fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä. Selviytyminen on jotakin enemmän kuin pelkkä jaksaminen. Selviytymiseen liittyy verbi ’tehdä’, jaksamiseen verbi ’olla’.

Opettajan työhön kohdistuu monenlaisia paineita ja vaatimuksia. Opettajalta edellytetään moniosaamista. Tutkijoiden ja koulutuspoliittisten päättäjien pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miksi yhdet koulut opettajineen menestyvät, kun taas toiset taantuvat.

Selviytymisen taustalla ovat usean yksittäisen tekijän muodostamat kategoriat: itsensä kehittäminen, työyhteisön yhteisöllisyys, persoonallisuus, holistinen elämänkatsomus ja ulkopuolinen tuki. Tärkeimmiksi yksittäisiksi tekijöiksi opettajan selviytymisessä osoittautuivat 1) halu itsensä kehittämiseen, 2) persoonalliset ominaisuudet, jotka edesauttavat selviytymistä, 3) holistinen elämänkatsomus ja 4) mahdollisuus keskustella jonkun kanssa työhön liittyvistä asioista joko työyhteisössä tai lähipiirissä. Työyhteisö on opettajan selviytymisen kannalta merkityksellinen. Jos opettaja ei saa työyhteisöltään tukea, nousee ulkopuolinen tuki tärkeäksi selviytymistä tukevaksi tekijäksi.

Tutkimuksessa erottui neljä yksilöllisyyttä korostavaa selviytyjäprofiilia. 1) Yhteisöllis-holistisen selviytyjän profiilissa korostuvat yhteisön merkitys ja kokonaisvaltaisuus. 2) Yhteisön tukeman itsenäisen opettajan profiilissa painottuvat itsetuntemus sekä yhteisön ja rehtorin merkitys opettajan selviytymisessä. 3) Interpersoonallisen reflektoijan profiili on laajin, sillä siinä korostuvat yhteisöllisyys, ystävät ja koulun ulkopuolinen elämä. 4) Intrapersoonallisen itsensä kehittäjän profiilissa painottuvat yksilön itsetuntemus, kyky tunnistaa omat tarpeet ja toiveet sekä niiden tyydyttäminen asiaankuuluvalla tavalla.

Opettajan selviytymispolku korostaa opettajan persoonallisista ominaisuuksista vuorovaikutustaitoja, myönteisyyttä, ammatti-identiteettiä, luovuutta ja itseluottamusta. Opettajankoulutuksen osalta mallissa painottuvat vuorovaikutustaidot, yhteistyötaidot, luovuus ja opettajuuden rajat. Työyhteisö vahvistaa parhaiten opettajan selviytymistä yhteisöllisyyden, selkeän ja toimivan toiminta- ja keskustelukulttuurin sekä uutta opettajaa tukevan toiminnan kautta.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää laajasti muillakin työaloilla. Tuloksia on mahdollista käyttää myös työn, työyhteisön ja -kulttuurin kehittämisessä. Opettajan selviytymistä tukevaa mallia voidaan käyttää yleisemmin työelämässä jaksamisen edistämiseen. Tuloksista on apua myös työntekijöitä valittaessa, täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja ammatinvalinnan ohjauksessa. Tulokset palvelevat opettajankoulutuslaitosten valintakriteereitä ja myös ohjaavat koulutuksen sisältöjen muuttamista.

Väittelijästä

Ismo Aho on syntynyt Kuortaneella ja hän on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt  luokanopettajana ja rehtorina vuodesta 1995 lähtien Luolajan koulussa Hämeenlinnassa.

Ahon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1470, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-7892-5, ISSN 1455-1616. 

Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 905, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-7893-2, ISSN 1456-954X.

http://acta.uta.fi.

Tero Matkaniemi

Lahden Lyseon lukion rehtori  Tero Matkaniemen  väitöstilaisuus pidettiin 5.2.2011  Itä-Suomen Yliopistossa, Joensuussa. Tieteenalana oli Suomen historia, aiheena “Kuopiolainen uinti paikallisena ja kansallisena kansalaistoiminnan ilmiönä. Toimijakentän, tavoitteellisuuden ja toimintaympäristön muutokset vuosina 1904–1979”

Uinnin kansalaistoiminta tarjosi uinnista kiinnostuneille väylän sääty-yhteiskunnasta erkaantumiselle, joten toiminnalla oli oma roolinsa myös kansalaisyhteiskunnan syntymisessä. Toista maailmansotaa edeltäneinä vuosina uinnissa aktiivisten henkilöiden määrä oli vielä varsin vähäinen. FL Tero Matkaniemen Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että uinnin ”toiminnallisen eliitin” aktiivinen verkostoituminen vaikutti huomattavasti liikunnan kansalaistoiminnan paikalliseen kehitykseen, sillä useat aktiiveista olivat tärkeitä vaikuttajia monissa urheilujärjestöissä. Matkaniemi tarkastelee tutkimuksessaan kuopiolaista uintia paikallisena ja kansallisena kansalaistoiminnan ilmiönä.


1900-luvun alussa uinnin kansalaistoimijoiden tärkeänä toiminnan motiivina oli filantrooppinen arvopohja, jonka mukaisesti yläluokkaiset miehet halusivat saattaa uimataitoa tavallisen kansan, erityisesti nuorten, keskuuteen. Kun harrastajakierto eteni ja yhteiskunta keskiluokkaistui, uinnin kansalaistoimintoihin ohjautui uudenlaista väkeä. Uusien lajien leviämisen myötä Kuopioon perustettiin uusia uinnin, talviuinnin ja urheilusukelluksen lajiseuroja. Samalla uimaseuroissa uintiurheilun muodot alkoivat eriytyä lajijaostoiksi.

Kuopiota ympäröivät järvet ovat vaikuttaneet kuopiolaisen uinnin varsin vahvaan paikalliseen ja kansalliseen asemaan. Kuopioon rakennettiin jo varhain uimahuoneita ja -laitoksia sekä uimarantoja. Tähän vaikuttivat niin kasvavan teollisuustyöväestön hygieniasta huolehtimiseen liittyvät tekijät kuin matkailulliset päämäärätkin, koska veteen tehdyillä rakennelmilla oli matkailullista vetovoimaa. Uinnin kansalaistoiminnan varhaisena tavoitteena oli edistää ensisijaisesti uimaopetusta ja hengenpelastusta sekä toissijaisesti kilpaurheilua. Samalla nuorisolle haluttiin tarjota tekemistä ”joutilaisuuden vastapainoksi”. Matkaniemen tutkimus osoittaa, että kiinnostus uinnin moniin muotoihin, kuten kuntouintiin, korostui kuopiolaisen uinnin kansalaistoiminnassa 1960-luvulta alkaen. Tuolloin työläisurheilijat toimivat ponnekkaasti kuntouinnin edistämiseksi, mutta nämä pyrkimykset syrjäytettiin kilpaurheilun tieltä. Työläisurheilun näkökulmasta vielä 1970-luvulla kilpaurheilun nähtiin kahlitsevan tiukoilla säännöillään liikunnan monipuolisuutta. Kuntouinnin harrastaminen eriytyi kansalaistoiminnan ulkopuoliseksi, ihmisten omaehtoiseksi toiminnaksi.

Kuopiolaisen uinnin kansalaistoimijoille on ollut tyypillistä, että he ovat jatkuvasti pyrkineet aktiiviseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Uinnin kansalaistoimijat ovat välittäneet aatteita, ideoita ja ajatuksia ympäröivästä yhteiskunnasta. Suunta on ollut myös päinvastainen. Uinnin kannalta oli tärkeää, että kunnallinen urheilulautakunta syntyi pian Suomen itsenäistymisen jälkeen ohjaamaan julkista liikuntapaikkarakentamista, koska uinnin kansalaistoiminta ei tullut enää toimeen tilapäisillä avustuksilla. Vaikka uinnin kansalaistoiminta perustui vapaaehtoisuuteen, Kuopion kaupunki oli liikuntakulttuurissa vahva toimija. Päätös uimahallin rakentamisesta Kuopioon syntyi kansalaistoimijoiden ja julkisen hallinnon pitkällisen vuorovaikutuksen tuloksena. Matkaniemi toteaa, että uimahallin rakentaminen Kuopioon oli aikansa ilmiö, jonka hyödyllisyyttä pystyttiin propagandassa perustelemaan kasvavan kaupungin laajoille kansalaisryhmille tarkoitettuna kuntoliikuntatilana. Uimahallin valmistuminen vauhditti uinnin paikallista eriytymiskehitystä.

Uinnin kansalaistoiminta on historian kuluessa muuttunut jatkuvasti, mikä on näkynyt myös kuopiolaisen uinnin nousuissa ja laskuissa. Uinnin kansalaistoiminnan muutokset heijastelevat pienyhteisön, liikuntakulttuurin ja koko suomalaisen yhteiskunnan yleistä kehitystä. Uintiin kuten muihinkin liikuntaharrastuksiin kuuluvat toiminta-aktiivisuuden vaihtelut, jotka kytkeytyvät usein elintapojen muuttumiseen. Tutkimus osoittaa uinnin toimijakentän, tavoitteellisuuden ja toimintaympäristön eriytymiskehityksen. Matkaniemen mukaan kuopiolaisen uinnin kansalaistoiminnan taival vuosina 1904–1979 osoittaa paitsi seuratoiminnan historiallisen merkityksen myös uinnin kansalaistoiminnan tarpeellisuuden tulevaisuudessa.

Tero Matkaniemi on syntynyt vuonna 1972 Iisalmessa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta vuonna 1991. Matkaniemi on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1999 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 2004 Joensuun yliopistosta. Nykyisin hän työskentelee Lahden lyseon lukion rehtorina.

http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0290-0/urn_isbn_978-952-61-0290-0.pdf

Valmentajataustainen rehtori on ihmiset huomioiva johtaja

Valmentajataustainen rehtori on ihmiset huomioiva johtaja
LitM Seppo Pulkkinen  on tehnyt kasvatustieteen väitöskirjan ”Valmentajataustan merkitys rehtorin työssä"  Vastaväittäjänä  väitöstilaiosuudessa oli  dosentti Pirkko-Liisa Vesterinen (Johtamistaidon opisto) ja kustoksena professori Anneli Eteläpelto (Jyväskylän yliopisto).

Seppo Pulkkinen tutki johtajuutta koulu- ja urheilumaailmassa. Pulkkisen tutkimat rehtorit ovat toimineet joukkuelajien valmentajina huipputasolla, esimerkiksi ylimmän sarjatason tai maajoukkueen valmentajana. Kymmenen peruskoulun tai lukion rehtoria edustivat seitsemää lajia: jalkapalloa, jääkiekkoa, jääpalloa, lentopalloa, koripalloa, pesäpalloa ja amerikkalaista jalkapalloa.
- Urheilu- ja koulumaailman johtajuuden elementit ovat siirrettävissä myös laajemmin nykyjohtajuuteen, jossa ihminen on tärkein elementti, Pulkkinen toteaa.

Valmentajan rooli on muuttunut

Pulkkinen havaitsi, että maailmojen väillä on siirtovaikutusta sekä urheilumaailmasta koulumaailmaan että päinvastoin. Lisäksi molemmissa maailmoissa on sellaisia johtajuuden elementtejä, jotka eivät ole siirrettävissä. Hän muodosti viisi johtajuuden siirtovaikutuksen kategoriaa.

Ensimmäinen kategoria, ihmiskeskeisyys, kuvaa haastateltujen johtamisotetta ja -filosofiaa. Rehtorit korostavat inhimillisen toiminnan merkitystä johtamisessaan huolimatta pitkästä valmentajaurasta kilpaurheilun kovassa maailmassa. On tärkeää, että johtajan kovan pinnan alta löytyy inhimillinen ihminen, joka hallitsee ihmisten kanssa toimimisen.

Syklisyys taas kuvaa johtajan työn luonnetta ja vuodenkiertoa, joka hallitsee molempia maailmoja. Kouluvuoden kierron määrää lukuvuosi ja urheiluvuoden kierron määrää sarjakausi. Tähän liittyy useisiin eri tilanteisiin kuuluva hektisyys. Syklisyys vaatii vahvaa tilannejohtamisen taitoa.

Kolmas kategoria, tehtäväalueiden laajuus, kuvaa sitä muuttuvaa maailmaa, jossa sekä valmentaja että rehtori toimivat tällä hetkellä. Tehtäväalueiden laajentumisen tiedostaminen sekä rehtorin että valmentajan johtamisessa on tärkeää johtamisen arkea.

Neljäs kategoria, muutoksen sieto, liittyy muutoksen johtamiseen. Se on taito, joka haastateltavien mukaan on siirtynyt urheilumaailmasta koulumaailmaan. Urheilumaailmassa muutos on jatkuvasti läsnä. Valmentajataustaiset rehtorit sietävät hyvin muutosta ja siihen liittyviä haasteita. He mieltävät itsensä vahvaksi muutoksen ja sen toteuttamisen osaajiksi.

Viides kategoria, johtamiskäyttäytyminen, nosti esiin kaksi termiä: kasvatuksellinen ja valmennuksellinen johtaminen. Molemmissa tutkimuksen maailmoissa johtajan käyttäytyminen perustuu ihmisten huomioimiseen ja johtamiseen heidän avullaan. Siirtovaikutuksen avulla voidaan oppia tilannejohtamisen taitoja ja käyttäytyä eri tilanteissa sen vaatimalla tavalla. Tätä voidaan kutsua myös urheilutermillä pelinluku.
- Urheilumaailmassa saatu kokemus on selittävä tekijä sille seikalle, että ihmisten huomioiminen nousi niin keskeisesti esille. Valmentajan rooli on muuttunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ihmisjohtamisen ja tiimityön suuntaan, Pulkkinen painottaa.

Huippu-urheiluvalmentajataustaiset rehtorit ovat kokeneet urheilumaailman ihmisiin keskittyvän johtajuuden toimivan myös koulumaailmassa. Tiimitoiminta, jaettu johtajuus ja koko henkilöstön saaminen mukaan kouluyhteisön kehittämiseen ovat sellaisia johtajuuden elementtejä, jotka toimivat rehtorin työssä paremmin kuin pääasiassa punaisen valon takana rehtorin kansliassa tapahtuva ”oikeisiin asioihin” keskittyvä asiajohtaminen.



Lisätietoja:

Seppo Pulkkinen, puh. 040 589 0664 ja 0400 480 746, seppo.pulkkinen@jkl.fi

Tiedottaja Liisa Harjula, puh. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Teos on julkaistu sarjassa: Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 407, 211 s.. Jyyväskylä 2011.
Seppo Pulkkisesta
Seppo Pulkkinen on tullut ylioppilaaksi Vaajakosken lukiosta 1974. Hän on valmistunut liikuntakasvatuksen kandidaatiksi 1977, humanististen tieteiden kandidaatiksi 1981 ja liikuntatieteiden maisteriksi 1982 Jyväskylän yliopistosta.

Pulkkinen on työskennellyt liikunnanopettajana yhteensä 16 vuotta Jyväskylän normaalikoulussa, Keski-Suomen Keskusammattikoulussa, Jyväskylän yliopistossa, Konneveden peruskoulussa ja lukiossa sekä Suolahden peruskoulussa ja lukiossa. Viideksi vuoden ajan hän toimi Suomen Terveysliitossa järjestöpäällikkönä ja järjestöfuusioiden synnyttämässä Terveys ry:ssä järjestöasiamiehenä.

Rehtorin tehtävissä Pulkkinen aloitti 1999 Suolahden lukiossa. Jyväskyläläisen Kuokkalan koulun rehtoriksi hän siirtyi 1.8.2007. Hän toimii myös Kuokkalan aluerehtorina.

Valmentajana Pulkkinen on toiminut 35 vuotta, niistä lentopallon parissa 25 vuotta ja 10 salibandyn parissa. SM-sarja/SM-liigavalmentajana hän on ollut yhteensä 20 vuotta, joista 14 lentopallossa ja 6 salibandyssä. Tällä hetkellä hän toimii jyväskyläläisen Happeen miesten salibandyliigajoukkueen päävalmentajana.

Maajoukkueen päävalmentajana Pulkkinen on toiminut molemmissa lajeissa, 1985–1991 lentopallon naisten maajoukkueen päävalmentajana ja 2001–2007 salibandyn naisten maajoukkueen päävalmentajana. Kanadan miesten salibandymaajoukkueen päävalmentajana hän toimi 2009–2010.

Verkoston sivuja päivitetty

KUVA: Pieni arvausleikki. Mikä on blogin pitäjän päässä oleva vekotin?

OLEN lisännyt sivun oikeaan laitaan googlettamalla löytämiäni rehtorien tekemiä väitöskirjoja. Kaikki vinkit puuttuvista nimistä, otetaan nöyrästi vastaan.

Opettajien ammattitaidon kehittäminen vaatii paljon myös rehtorilta

Opettajien ammattitaidon kehittäminen vaatii paljon myös rehtorilta

KM Vesa Raasumaan kasvatustieteen väitöskirja *Perusopetuksen rehtori opettajien osaamisen johtajana* mukaan opettajalta edellytetään monipuolista osaamista, johon kuuluu myös vastuu ammatillisesta kehittymisestä koko työuran ajan. Vesa Raasumaan väitöstutkimuksen mukaan perusopetuksen opettajan professioon kuuluvia olennaisia osaamisalueita ovat pedagoginen ja yhteisöllinen osaaminen, ulkoinen yhteistyöosaaminen, johtamisosaaminen, yksilölähtöinen kehittymisosaaminen sekä yksilön osaaminen.

Opettajan ammattitaito kehittyy yleensä työuran aikana. Jokaisen opettajan kohdalla ei kuitenkaan automaattisesti käy näin. Lisäksi opettajan käytössä olevat tukimuodot ovat todellisuudessa melko yksipuolisia.

- Ammatillisesti uutta kehittymissuuntaa pohtivan opettajan tilanne on tällä hetkellä melko heikko. Tarjolla on lähinnä kouluttajalähtöiseen pedagogiikkaan perustuvaa muodollista täydennyskoulutusta tai tutkintotavoitteisia lisä- ja jatko-opintoja. Tällöin yksilöllisessä ammatillisessa kehitysvaiheessa olevan opettajan saama tuki on usein sattumanvaraista ja heikkoa. Päivän mittainen lyhytkurssi tai kerran vuodessa toistuva kehityskeskustelu rehtorin kanssa ei riitä takaamaan
opettajan ammattitaidon kehittymistä, Raasumaa toteaa.

Raasumaan mukaan opettajan ammattitaito kehittyy parhaiten luonnollisissa työryhmissä tapahtuvan harjoittelun ja yksilöllisen tuen avulla. Tämän vuoksi on tärkeää löytää hyvä tasapaino ammattiaidon kehittymisen, ammatilliseen valmennusohjelmaan kuuluvien menetelmien ja yksilöllisten oppimistapojen välille.

Rehtorin tuki ja osaaminen tärkeää

Opettajien ohella myös koulun rehtorilta odotetaan aktiivisutta koko kouluyhteisön ja sen yksittäisten jäsenten osaamisen kehittämiseen. Raasumaan mukaan rehtori johtaa opettajien osaamista perusopetuksessa sekä tahattomasti että tarkoituksellisesti. Nämä ulottuvuudet toteutuvat päivittäisessä toiminnassa samanaikaisesti. Epäsuoran eli tahattoman
osaamisen johtamisen yhteydessä opettajien osaaminen karttuu piilevästi ilman rehtorin välitöntä osallistumista.

- Tahattomasti osaamista johtaessaan rehtori toimii lähinnä tiedostamattomasti ja reaktiivisesti, Raasumaa kuvailee. Vastaavasti tarkoituksellisessa osaamisen johtamisessa rehtori toimii ennakoivasti, aikeellisesti, aktiivisesti, näkyvästi ja tietoisesti opettajien osaamisen kehittymisen tukena.

Perusopetuksen rehtorin tarkoituksellista työskentelyä opettajien osaamisen ja oppimisen johtajana voi kuvata käsitteellä laaja-alainen pedagoginen johtaminen. Tällöin rehtorin perinteinen opetussuunnitelmakeskeinen pedagoginen johtaminen laajenee käsittelemään oppilaiden lisäksi myös opettajien oppimiseen ja kasvuun kuuluvia tekijöitä. Laaja-alaisena pedagogisena johtajana toimiva rehtori on oppimisen tukihenkilö, joka suunnittelee oppimista tukevia rakenteita kouluunsa sekä auttaa opettajia päätöksenteossa, oppimisessa ja henkisessä kasvussa. Tämä toteutuu Raasumaan mukaan opettajayksilöiden, koulun sisäisten ryhmien, koko kouluyhteisön ja koulun yhteistyöverkostojen itsesäätelyyn vaikuttamalla sekä opettajan ammatillista kehitystä edistävän dynaamisen vuorovaikutuksen avulla.

- Aito laaja-alainen pedagoginen johtaminen edellyttää perusopetuksen rehtorilta tietoisuutta omista arvoista, ihmiskäsityksestä, aikuisten oppimisesta, organisaatioista, johtamisesta sekä tiedon ja osaamisen olemuksesta. Vasta tältä pohjalta osaamisen johtamisesta muodostuu kokonaisvaltainen aktiivisten oppijoiden yhteisön johtamiseen sopiva ajattelutapa, Raasumaa pohtii.


Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 383, 349 s., Jyväskylä 2010, ISSN 0075-4625; 383, ISBN 978-951-39-3781-2. Teosta voi tilata Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä, p. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.

Vesa Raasumaa kirjoitti ylioppilaaksi Karstulan lukiosta 1983. Hän valmistui kasvatustieteiden maisteriksi 1988 Jyväskylän yliopistosta. Oppilaitosjohdon PD -tutkinnon hän suoritti 1996 Helsingin yliopistossa. Raasumaa on työskennellyt luokanopettajana, koulunjohtajana ja ohjaavana opettajana Saarijärven kaupungissa 1989-1993, opetustoimentarkastajana Mikkelin lääninhallituksessa 1996-1997 sekä rehtorina ja projektipäällikkönä Mikkelin kaupungissa 1993-2009. Hän on toiminut vuodesta 1996 lähtien sivutoimisena rehtorikouluttajana. Tällä hetkellä Raasumaa työskentelee Siekkilän koulun ja Vanamon koulun rehtorina sekä vastaa syksyllä 2011 toimintansa aloittavan uuden
perusopetuksen koulun suunnittelusta Mikkelin kaupungissa.