Uinnin kansalaistoiminta tarjosi uinnista kiinnostuneille väylän sääty-yhteiskunnasta erkaantumiselle, joten toiminnalla oli oma roolinsa myös kansalaisyhteiskunnan syntymisessä. Toista maailmansotaa edeltäneinä vuosina uinnissa aktiivisten henkilöiden määrä oli vielä varsin vähäinen. FL Tero Matkaniemen Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että uinnin ”toiminnallisen eliitin” aktiivinen verkostoituminen vaikutti huomattavasti liikunnan kansalaistoiminnan paikalliseen kehitykseen, sillä useat aktiiveista olivat tärkeitä vaikuttajia monissa urheilujärjestöissä. Matkaniemi tarkastelee tutkimuksessaan kuopiolaista uintia paikallisena ja kansallisena kansalaistoiminnan ilmiönä.
1900-luvun alussa uinnin kansalaistoimijoiden tärkeänä toiminnan motiivina oli filantrooppinen arvopohja, jonka mukaisesti yläluokkaiset miehet halusivat saattaa uimataitoa tavallisen kansan, erityisesti nuorten, keskuuteen. Kun harrastajakierto eteni ja yhteiskunta keskiluokkaistui, uinnin kansalaistoimintoihin ohjautui uudenlaista väkeä. Uusien lajien leviämisen myötä Kuopioon perustettiin uusia uinnin, talviuinnin ja urheilusukelluksen lajiseuroja. Samalla uimaseuroissa uintiurheilun muodot alkoivat eriytyä lajijaostoiksi.
Kuopiota ympäröivät järvet ovat vaikuttaneet kuopiolaisen uinnin varsin vahvaan paikalliseen ja kansalliseen asemaan. Kuopioon rakennettiin jo varhain uimahuoneita ja -laitoksia sekä uimarantoja. Tähän vaikuttivat niin kasvavan teollisuustyöväestön hygieniasta huolehtimiseen liittyvät tekijät kuin matkailulliset päämäärätkin, koska veteen tehdyillä rakennelmilla oli matkailullista vetovoimaa. Uinnin kansalaistoiminnan varhaisena tavoitteena oli edistää ensisijaisesti uimaopetusta ja hengenpelastusta sekä toissijaisesti kilpaurheilua. Samalla nuorisolle haluttiin tarjota tekemistä ”joutilaisuuden vastapainoksi”. Matkaniemen tutkimus osoittaa, että kiinnostus uinnin moniin muotoihin, kuten kuntouintiin, korostui kuopiolaisen uinnin kansalaistoiminnassa 1960-luvulta alkaen. Tuolloin työläisurheilijat toimivat ponnekkaasti kuntouinnin edistämiseksi, mutta nämä pyrkimykset syrjäytettiin kilpaurheilun tieltä. Työläisurheilun näkökulmasta vielä 1970-luvulla kilpaurheilun nähtiin kahlitsevan tiukoilla säännöillään liikunnan monipuolisuutta. Kuntouinnin harrastaminen eriytyi kansalaistoiminnan ulkopuoliseksi, ihmisten omaehtoiseksi toiminnaksi.
Kuopiolaisen uinnin kansalaistoimijoille on ollut tyypillistä, että he ovat jatkuvasti pyrkineet aktiiviseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Uinnin kansalaistoimijat ovat välittäneet aatteita, ideoita ja ajatuksia ympäröivästä yhteiskunnasta. Suunta on ollut myös päinvastainen. Uinnin kannalta oli tärkeää, että kunnallinen urheilulautakunta syntyi pian Suomen itsenäistymisen jälkeen ohjaamaan julkista liikuntapaikkarakentamista, koska uinnin kansalaistoiminta ei tullut enää toimeen tilapäisillä avustuksilla. Vaikka uinnin kansalaistoiminta perustui vapaaehtoisuuteen, Kuopion kaupunki oli liikuntakulttuurissa vahva toimija. Päätös uimahallin rakentamisesta Kuopioon syntyi kansalaistoimijoiden ja julkisen hallinnon pitkällisen vuorovaikutuksen tuloksena. Matkaniemi toteaa, että uimahallin rakentaminen Kuopioon oli aikansa ilmiö, jonka hyödyllisyyttä pystyttiin propagandassa perustelemaan kasvavan kaupungin laajoille kansalaisryhmille tarkoitettuna kuntoliikuntatilana. Uimahallin valmistuminen vauhditti uinnin paikallista eriytymiskehitystä.
Uinnin kansalaistoiminta on historian kuluessa muuttunut jatkuvasti, mikä on näkynyt myös kuopiolaisen uinnin nousuissa ja laskuissa. Uinnin kansalaistoiminnan muutokset heijastelevat pienyhteisön, liikuntakulttuurin ja koko suomalaisen yhteiskunnan yleistä kehitystä. Uintiin kuten muihinkin liikuntaharrastuksiin kuuluvat toiminta-aktiivisuuden vaihtelut, jotka kytkeytyvät usein elintapojen muuttumiseen. Tutkimus osoittaa uinnin toimijakentän, tavoitteellisuuden ja toimintaympäristön eriytymiskehityksen. Matkaniemen mukaan kuopiolaisen uinnin kansalaistoiminnan taival vuosina 1904–1979 osoittaa paitsi seuratoiminnan historiallisen merkityksen myös uinnin kansalaistoiminnan tarpeellisuuden tulevaisuudessa.
Tero Matkaniemi on syntynyt vuonna 1972 Iisalmessa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta vuonna 1991. Matkaniemi on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1999 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 2004 Joensuun yliopistosta. Nykyisin hän työskentelee Lahden lyseon lukion rehtorina.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0290-0/urn_isbn_978-952-61-0290-0.pdf
