Peruskoulun johtaminen – aikansa ilmiö

KUVA: Jorma Pesonen on vuoden 2008 alussa toimintansa aloittaneen Soisalo-opiston rehtori. Soisalo-opisto yhdisti Varkauden, Joroisten, Leppävirran ja Heinäveden opistot sekä Keski-Savon musiikkiopiston.

Pesonen, Jorma. (2009) Peruskoulun johtaminen – aikansa ilmiö. JOENSUUN YLIOPISTON KASVATUSTIETEELLISIÄ JULKAISUJA N:o 132

Jorma Pesosen maaliskuussa 2009 hyväksytyn väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia ja käsityksiä rehtoreilla on peruskoulun johtamisesta, johtamistyöhön kohdistuvista haasteista ja peruskoulun kehittämisestä johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna. Yksilöidyt kysymykset koskivat peruskoulun rehtoreiden kokemuksia koulunsa johtamisesta työnsä alkuvaiheessa, tutkimushetkellä ja tulevaisuudessa. Lisäksi selvitettiin peruskouluun kohdistuneita johtamistyön kannalta keskeisimpiä haasteita rehtoreiden kokemana sekä sitä, mihin suuntaan johtamisen näkökulmasta kouluja pitäisi kehittää. Tutkimuksen taustan ja teoreettisen viitekehyksen muodostivat peruskoulun johtamisen tarkastelu koulun ulko- ja yläpuolelta ohjattuna toimintana, koulun sisällä tapahtuvana tomintana ja koulun sidosryhmiin liittyvänä toimintana.

Tutkimukseen osallistuivat kaikki erään itäsuomalaisen kaupungin peruskouluissa työskennelleet rehtorit (12). Haastateltavat olivat iältään 31–61­vuotiaita, ja heistä puolet oli naisia ja puolet miehiä. Tutkimusaineisto kerättiin kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin yksilöteemahaastattelu. Toisen vaiheen ryhmähaastatteluun osallistui kymmenen rehtoria. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysiä käyttäen.

Tutkimustulosten mukaan rehtorit kokivat peruskoulun johtamisen uransa alussa (1980-luvulla) koulun ulkopuolelta tulevien määräysten mukaan johtamisena. Tutkimushetkellä (2001–2002) rehtorit kokivat koulun johtamisen sisällöllisesti monipuolistuvana.

Tulevaisuudessa rehtorit käsittivät koulun johtamisen kehittyvän eri koulujen rehtoreiden välisen kollegiaalisen johtamisen suuntaan sekä laajenevan koulujen sisäisissä ja ulkoisissa verkostoissa tapahtuvaksi. Rehtoreiden käsityksen mukaan myös muuttuva yhteiskunta asettaa tulevaisuudessa peruskoulun johtamiselle haasteita, jotka liittyvät mm. oppilaiden jatko-­opiskelu­ ja elämäntaitojen kehittämiseen monipuolisella yhteistyöllä.

Väitöskirja löytyy netistä osoitteesta

http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/pesonen_peruskoulun/pesonen.pdf

Mikä tekee rehtorista selviytyjän?

KM Helena Lehkosen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja: "Mikä tekee rehtorista selviytyjän? Perusopetuksen rehtoreiden käsityksiä työssä selviytymisestään (What makes a principal a survivor? Basic education principals´ perceptions of their surviving in their work)" tarkastettiin 9.10.2009 klo 12 Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen auditoriossa, Hämeenlinnan toimipaikassa, Erottajakatu 12, Hämeenlinna. Vastaväittäjänä oli professori Matti Koiranen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Heleena Lehtonen.

HELENA Lehkonen on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2005 lähtien projektipäällikkönä Tampereen yliopiston opettajakoulutuslaitoksella Hämeenlinnassa. SYTYKE-hanke (2005), YTYÄ-hanke (2008).

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksessa kuvataan perusopetuksen rehtoreiden subjektiivisia käsityksiä työssä selviytymisestä. Tutkimus jakautuu Kordigin (1978) mallia soveltaen kahteen osaan. Sen ensimmäinen osa käsittelee tutkijan esiymmärryksen rakennusprosessia, johon kuuluivat kaksi esitutkimusta ja rehtorin virkaan pätevöittävän opetushallinnon tutkinnon suorittaminen. Esiymmärryksen rakentuessa tutkimuksen keskiöön asettuivat arvot ja toiminta sekä niiden yhteys selviytymisen kokemukseen.

Tutkimuksen toisen osan aineiston keruu tapahtui kahdessa osassa. Rehtoreiden kesäpäiviltä 2006 hankittu aineisto muodostui 20 vapaamuotoisesta vastauksesta kysymykseen ”Mikä tekee rehtorista selviytyjän?”. Lisäksi haastateltiin syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana 11 ensimmäiseen aineistonkeruuseen osallistunutta rehtoria.

Aineiston analyysissä kertomuksista etsittiin IF – THEN – BECAUSE –ketjuja (Horvath jne.1999). Ketjuja tarkastelemalla kuvattiin rehtorin työhön liittyviä arvojännitteitä, rehtorin toimintaa suuntaavia arvoja sekä toiminnan yhteyttä selviytymisen kokemukseen.

Rehtoreiden kertomuksista löytyi viisi teemaa: 1) rehtoriuran alkuvaihe, 2) kiire – ajankäytön hallinta, 3) ristiriitatilanteet – ammatillisuuden säilyttäminen ristiriitatilanteissa, 4) muutosjohtaminen – yksintekemisen kulttuurista yhteisöllisyyteen, 5) kaiken kattava vastuu – mahdollisuus reflektioon. Rehtorista tekee selviytyjän kokemus siitä, että oman toiminnan avulla kykenee ristiriitaisten asiaintilojen keskellä luotsaamaan koulua kohti arvokkaimmaksi koettua päämäärää, oppilaan hyvän toteutumista, keinoilla, joiden hinta ei yksilön kokemuksessa nouse päämäärän arvoa suuremmaksi. Selviytymisen kokemus on alati jatkuva prosessi. Samat syyt eivät aiheuta samanlaisia vaikutuksia kaikilla, sillä ne ovat riippuvaisia yhteydestä ja merkityksestä, jonka henkilö asialle antaa. Yksilön kokemus mahdollisuudesta toteuttaa työssään itselleen merkityksellisiä asioita on keskeinen työhyvinvointiin liittyvä tekijä.

Tutkittavat voitiin jakaa arvomaailmaltaan karkeasti kahteen ryhmään: itseohjautuvat universalistit ja itseohjautuvat suoriutujat. Johtamistilanteeseen sisältyvien tavoitteiden saavuttamiseksi rehtorin tulee ottaa johtamistilanteessa huomioon sekä omat että tilanteeseen osallistuvien ja itse tilanteen sisältämät arvot sekä niiden vaikutus johtamiseen. Koulun johtajan tulisikin olla arvomaailmaltaan itseohjautuva universalisti, jotta koulun toiminta kehittyisi. Tämä täytyisi ottaa huomioon sekä rehtorikoulutuksessa että kunnallisessa päätöksenteossa. Rehtoreiden tulee saada koulutusta sekä aikaa toimia itseohjautuvasti, universaalien arvojen mukaisesti.

Katri Kuukka tutki rehtoreita

KM Katri Kuukan kasvatustieteen (ammattikasvatus) alaan kuuluva väitöskirja: Rehtorin eettinen johtaminen monikulttuurisessa koulussa. "Sen yhteisen hyvän löytäminen" (Head teacher's ethical leadership in a multicultural school. "Finding the common good") tarkastetiin 4.9.2009 klo 12 Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksessa, Korkeakoulunkatu 6, Hämeenlinna. Vastaväittäjänä oli professori Juha Sihvola (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimi professori (emeritus) Reijo Raivola.

KATRI Kuukka on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa. Hän on toiminut monikulttuurisen opetuksen alueen projektisuunnittelijana vuosina 1995-1998 ja opetuskonsulttina vuosina 1998-2009 Helsingin kaupungin opetusvirastossa. Nykyisin hän toimii suomi toisena kielenä -opettajana Eiran aikuislukiossa Helsingissä.

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksessa tarkasteltiin rehtorin eettistä johtamista monikulttuurisessa koulussa. Taustaosuuden tutkimustehtävänä kuvattiin koulun johtamista, rehtorin professiota ja työnkuvaa etiikan näkökulmasta ja tarkasteltiin monikulttuurista koulua eettisen johtamisen maisemana. Empiirisen osan aineisto koostui Helsingin kaupungin suomenkielisten peruskoulujen rehtoreille (N=25) tehdyistä haastatteluista. Varsinaisena tutkimustehtävänä kuvattiin rehtorien kokemia monikulttuurisuuteen liittyviä dilemmoja ja niiden ratkaisuja tai niihin vastaamista.

Tutkimustehtävän taustoittamiseksi tarkasteltiin rehtorien näkemyksiä monikulttuurisuuden käsitteestä ja sen rikkaus- ja haasteulottuvuuksista. Monikulttuurisuus määrittyi etnisyyden erilaisuudeksi, suomalaisuuden ja maahanmuuttajien moneudeksi sekä moneuden arkipäiväisyydeksi. Sen ulottuvuudet ilmenivät normittavana, kriittisenä ja kunnioittavana vastavuoroisuutena ja erojen inklusiivisuutena. Monikulttuurisuuden rikkaus ilmaistiin pääasiassa erilaisina välittöminä ja kauaskantoisina hyötyinä, jotka kohdistuivat sekä kouluyhteisöön että sen ulkopuolelle ja liittyivät oppilaisiin, rehtoreihin itseensä sekä suomalaiseen yhteiskuntaan. Haasteet liittyivät oppilaiden oppimiseen ja opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen, etnis-kulttuurisiin tulkintoihin ja vuorovaikutukseen, jotka pääsääntöisesti määriteltiin koulun kontekstissa.

Varsinaiset dilemmat liittyivät edellä mainittujen haasteiden lisäksi myös maahanmuuttajien integraatioprosesseihin. Yksi vuorovaikutukseen liittyvä keskeinen aito eettinen ongelma oli impulsiivisesti käyttäytyvät huoltajat. Oppimiseen ja opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen liittyvistä haasteista huoltajien suhtautuminen erityisen tuen tarpeeseen oli myös aito eettinen dilemma. Etnis-kulttuurisiin tulkintoihin yhdistetyissä haasteissa uskonnolliset tulkinnat koskien opetukseen osallistumista nousivat keskeisimmiksi. Integraatioprosesseihin liittyvät useimmin kuvatut aidot eettiset ongelmat liittyivät perheen sisäisiin rooliristiriitoihin ja hierarkioiden muutoksiin. Tyypillistä oli dilemmojen toisiinsa kietoutuminen ja erityyppisten eettisten ongelmien näkyminen niissä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin monidimensionaalista eettisten lähestymistapojen mallia (Starratt 1991; 1994, Shapiro & Stefkovich 2005, Furman 2003), joka sisältää kriittisen, oikeudenmukaisuuden, huolenpidon, professionaalisuuden ja yhteisön etiikan näkökulmat oppilaan edun ollessa keskeinen lähtökohta. Siinä kuvattujen eettisten lähestymistapojen lisäksi rehtorit lähestyivät dilemmoja pragmaattisesti ja tilannekohtaista reflektointia osoittaen. Siten tilanne-etiikka nähtiin myös dilemmoihin vastaamisen taustalla. Oppilaan etu rehtorin toimintaa ja päätöksentekoa ohjaavana prinsiippinä oli keskeinen dilemmoihin vastaamisessa, samoin opetussuunnitelman perusteissa esitetyt perusopetuksen tavoitteet

Valta, vastuu ja välittäminen

Väitös pe 25.9.2009 klo 12, Mattilanniemi, Agora, Martti Ahtisaari -sali

Rehtorin työssä korostuvat valta, vastuu ja välittäminen

KM Riitta Hännisen kasvatustieteen väitöskirjan *Hyvän elementti ammatillisen koulutuksen johtajuudessa ja rehtorin työssä*
tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Seija Mahlamäki-Kultanen(Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Leena Laurinen.

Valta, vastuu ja välittäminen ovat ne avainkäsitteet, joiden avullavoidaan selittää ammatillisen koulutuksen johtajuutta ja rehtorin työtä.Tämä käy ilmi Riitta Hännisen väitöstutkimuksesta, jonka aineistokoostuu ammatillisen koulutuksen *Vuoden rehtorina* vuosina1994-2002 palkittujen rehtoreiden kirjoituksista. Tutkimuksessa ilmitulevat asiat koskettavat laajemminkin jokaista koulua ja oppilaitosta,jopa jokaista luokkahuonetta tai työyhteisöä.

Kenen ääni kuuluu oppilaitoksen yhteisöissä ja ryhmissä? Millaisten tekojen avulla pidetään huolta koulun kasvatuksellisesta perustehtävästä ja sen suunnasta? Tässä ajassa keskustelun tulisi kääntyä yhteisiin vastuullisiin tekoihin ja niiden toteutumiseen koulun arjessa. Ovathan opetusministeriön kehittämissuunnitelmat jo vuosia asettaneet keskeisiksi tavoitteiksi koulujen hyvinvoinnin ja hyvän oppimisilmapiirin.

Rehtorit kirjoittivat omasta työstään, jossa hyvä tuli esiin arjen tekoina. Hyvän johtajuuden ydin on palveluasenteessa, teoissa toiselle. Aineiston kirjoittaneet rehtorit halusivat sekä johtaa että tuntea itsensä ja huolehtia oman asiantuntijuutensa kehittymisestä. He halusivat olla talonsa isäntiä ja emäntiä.

*Vakaassa kasvun oloissa kuka vaan voi olla jakamassa kaikkea kaunista ja hyvää. Haaste on siinä, että muutostilanteissakin saadaan henkilöstön innostus ja kehittämishalu säilymään*, muistuttaa eräs rehtoreista.

Rehtoreilla on luonnostaan valta ja vastuu. Sen sijaan välittäminen ei ole itsestään selvää koulun toiminnassa. Vastuullinen johtaminen ja välittäminen näkyvät oppilaitoksessa avoimena, ihmistä kunnioittavana ja eettisenä toimintana. Rehtoreiden vastauksissa oppilaitoksen toiminta perustui vuorovaikutteisuuteen - kysymisen mahdollisuuteen, kuunteluun ja vaikeidenkin asioiden selvittämiseen yhdessä.

Tutkimus virittää osaltaan yhteistä keskustelua, jota on ryhdyttävä käymään koulujen hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevista toimintatavoista sekä johtajuuden keskeisestä asemasta. Näiden lisäksi tutkimuksessa saatu tieto palvelee organisaatioiden itsearviointia.

Lisätietoja:
Riitta Hänninen, puh. 0400-860128, riitta.hanninen@kotikone.fi,
Tiedottaja Liisa Harjula, puh. (014) 260 1043, tiedotus@jyu.fi, josta
saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa

Väitöskirjaa voi tilata väittelijältä: riitta.hanninen@kotikone.fi, puh. 0400-860128, www.tekojatoiselle.net

Riitta Hänninen on kirjoittanut ylioppilaaksi Viitaniemen yhteiskoulusta vuonna 1971. Hän valmistui talousopettajaksi Keski-Suomen kotitalousopettajaopistosta vuonna 1975 ja jatkoi opintojaan Jyväskylän yliopistossa kymmenen opettajavuoden jälkeen valmistuen kasvatustieteen maisteriksi 1994. Opettajavuosien jälkeen hän suunnitteli ja toteutti 1990-luvun opettajien ja kouluyhteisöjen täydennyskoulutusta Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Sieltä hän palasi takaisin ammatillisen koulutuksen arkeen vuonna 1999. Nelivuotiskaudet hallinnon tehtävissä olivat sekä Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä että Jyväskylän ammattiopistossa. Nykyinen työpaikka on Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksessa, Rehtori-instituutissa.

Rehtori Kari Kaunismaa väittelee

Paimion Vistan koulun rehtori Kari Kaunismaa väittelee lauantaina 9.5.2009 Turun yliopistossa venäläisistä oppikirjoista otsikolla "Punatähdestä kaksoiskotkaan. Neuvostoliiton romahtamisen vaikutus venäläisen keskikoulun historian oppikirjoihin".
Väitös kuuluu poliittisen historian alaan.

Tiedote löytyy osoitteessa
http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/61345dc704eae28ac22568bd00428706/df6ba206bb8717b2c22575a60020e0b8?OpenDocument

Väitös rehtoreista 27.2. 2009

KM Anne Karikoski väittelee 27.2.2009 kello 12 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Aika hyvä rehtoriksi - Selviääkö koulun johtamisesta hengissä? " (Good enough as a principal – how to survive leading a school). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Soveltavan kasvatustieteen laitos, auditorio 2, Siltavuorenpenger 10.

Vastaväittäjänä on dosentti Matti Erätuuli, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena on professori Jukka Husu. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Tutkimuksia . Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata rehtorin työtodellisuutta käytännön toimintaa havainnoimalla. Koulun johtamisen arkipäivää tarkkailemalla minuutti minuutilta pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: mihin rehtorin aika kului, jäikö hänelle arjen pyörittämisen ohella aikaa koulun kehittämiseen ja miten aikaisemmissa teorioissa esitetyt nykyjohtamisen haasteet näkyivät rehtorin käytännön työssä. Tutkimuksen kohteena oli viisi eri puolilla Helsinkiä toimivaa rehtoria – kaksi naista ja kolme miestä. Rehtorit oli valittu sattumanvaraisesti, erilaisten koulutustilaisuuksien yhteydessä.

Tutkimuksen pääväittämä oli, että rehtorin työ koostuu oppilaita ja opettajia sekä sidosryhmiä koskevien arkipäiväisten asioiden selvittelystä ja erilaisten hallinnollisten raporttien laatimisesta. Näin ollen yksittäisellä koululla tai sen rehtorilla ei ole kylliksi resursseja tulevaisuutta ennakoivaan opetuksen ja oppimisen kehittämiseen eli pedagogiseen johtamiseen, vaikka jokaisella rehtorilla on kuitenkin aina paras tietämys oman koulunsa nykytilanteesta ja sen pohjalta luoduista kehittämistarpeista.

Tutkimuksen aineisto kerättiin Peer-Assisted Leadership – ohjelmaa soveltaen. Tutkija varjosti rehtoreita neljän päivän ajan kolme tuntia kerrallaan. Varjostuspäivän jälkeen epäselviksi jääneet tilanteet avattiin lyhyellä haastattelulla. Tämän lisäksi rehtorit arvioivat omaa toimintaansa ja osallistuivat sekä viitekehyksen että varjostusaineiston pohjalta laadittuun teemahaastatteluun.

Varjostusaineistosta kootut tulokset osoittivat, että rehtoreiden toiminnot painottuivat kansliatöiden tekemiseen. Rehtorit viettivät eniten aikaa (yli 50 %) kansliassa. Kansliassa vietetty aika kului pääosin tietokoneen äärellä. Vuorovaikutustilanteet opettajien ja satunnaisten vierailijoiden kanssa veivät toiseksi eniten rehtoreitten aikaa. Verkostoituminen taas oli suhteellisen vähäistä, vaikkakin sitä haastatteluissa pidettiin tärkeänä osana johtamista.

Varjostamalla kerättyjen havaintojen luokittelun jälkeen tutkimus jaotteli rehtoreiden toiminnot niiden taustalla vaikuttavien tekijöiden mukaan. Taustatekijöitä olivat laadun kehittäminen, arjen sujuminen, strateginen ajattelu sekä tunnetaidot. Näiden taustatekijöiden perusteella voitiin osoittaa, että koulutyön arjen sujumiseen liittyvät tehtävät veivät rehtoreiden ajasta noin 40 %. Tunnetaitoja vaativia tehtäviä havaittiin yli 30 % ja strategista ajattelua sisältäviä yli 20 %. Sen sijaan tehtävät, jotka sisälsivät tutkimuksen esittämien kriteerien mukaan laadullista kehittämistä, veivät aikaa vain noin 8 %. Tulos vastasi aikaisempien tutkijoiden esittämiä tuloksia rehtoreiden työn painottumisesta muuhun kuin opetuksen ja oppimisen laadun kehittämiseen.

Avainkäsitteet: hajautettu johtaminen, yhteisöllisyys, verkostoituminen, vuorovaikutus, tunneäly, strategia, laadullinen kehittäminen
Tiivistelmä: The aim of this study was to describe school leadership on a practical level. By observing the daily behaviour of a principal minute by minute, the study tried to answer the following questions: how did the principals use their time, did they have time to develop their school after participating in the daily life of the school, and how did the previously studied challenges of modern leadership show in their practical work? Five principals in different areas of Helsinki were observed – two women and three men. The principals were chosen at random from three educational conferences.

The main hypothesis of this research was that the work of the principal consists of solving daily problems and routines concerning the pupils, teachers and other interest groups and writing all kinds of bureaucratic reports. This means that the school and its principal do not have enough resources to give to a visionary development of teaching and learning – in other words pedagogical leading – even though every principal has the best knowledge about his or her own school’s status quo and the needs for development revealed by this status quo.

The research material was gathered by applying the Peer-Assisted Leadership method. The researcher shadowed each principal for four days for three hours at a time. After each shadowing period, any unclear situations were clarified with a short interview. After all the shadowing periods, the principals participated in a semi-structured interview that covered the themes emerging from the shadowing material. In addition to this, the principals evaluated their own leading with a self-assessment questionnaire.

The results gathered from the shadowing material showed that the actions of the principals were focused on bureaucratic work. The principals spent most of their time in the office (more than 50%). In the office they were sitting mainly by the computer. They also spent a significant mount of time in the office meeting teachers and occasional visitors. The time spent building networks was relatively short, although the principals considered it as an important domain of leadership according to their interviews.

After the classification of the shadowing material, the activities of the principals were divided according to certain factors affecting them. The underlying factors were quality management, daily life management, strategic thinking and emotional intelligence. Through these factors the research showed that coping with the daily life of the school took about 40% of the principals’ time. Activities connected with emotional intelligence could be observed over 30% and activities which required strategic thinking were observed over 20% of the time. The activities which according to the criteria of the research consisted of quality management took only 8% of the principals’ time. This result was congruent with previous studies showing that the work of school leaders is focused on something other than developing the quality of teaching and learning.

Keywords: distributed leadership, building community, network building, interaction, emotional intelligence, strategy, quality management

Rehtorikyselyn ensimmäiset tulokset

Hyvät rehtorit.

Tällä foorumilla mainostetun rehtorikyselyn ensimmäiset tulokset ovat valmistuneet. Siinä aineistona olivat 50 espoolaisen peruskoulun rehtorin vastaukset. Lomake on edelleen auki, ja toivottavasti saamme vielä paljon lisää vastaajia. Kysely löytyy osoitteesta http://aurorankoulu.kyselykone.fi/lomake.html?id=13

Tarjoan lisäksi niille, jotka ovat jo vastanneet mahdollisuuden reflektoida tuloksia. Kommentteja voi tehdä nimettömänä tämän lastun alta löytyvää "kommentit"- linkkiä klikaten.

Tässä kommentointia varten tiivistelmä tuloksista. Enemmän tietoa tuloksista löytyy omasta blogistani, jossa olen työstänyt vastauksia kysymys kerrallaan tarkemmin. Blogiin pääsee tästä linkistä. Valitse ominaisuuksista "johtaminen", niin väistät muista aiheista kirjoitetut lastut.

Seuraavat tulokset perustuvat siis 50 espoolaisrehtorin antamiin vastauksiin. Alakoulujen rehtoreita heistä oli 31 (alakouluja on Espoossa 50), yläkoulujen 12 (yläkouluja on 18), yhtenäisten peruskoulujen 5 (niitä on Espoossa 7) ja erityiskoulujen 2 ( Espoossa on 6-7).

KUVA: Vastaajien rehtorikokomus vaihteli kovasti. Suurimman ryhmän muodostivat rehtorit, joilla oli 6-10 vuoden kokemus.

TULOKSET TIIVISTETYSTI

OECD:n raportissa (2008) "Improving School Leadership" esitetään kansainvälisiin seurantoihin perustuen, että rehtorit vaikuttavat koulujensa tuloksiin pääosin neljää väylää pitkin (1) opettajien laatu, (2) opettajien motivaatio, (3) koulun ilmapiiri ja (4) koulun ulkoiset olosuhteet ja välineet.

Tässä käytännöllisessä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka tärkeinä rehtorit näitä tehtäviä pitävät ja millaisia hyviksi osoittautuneita keinoja heillä niihin oli.

Osoittautui, että rehtorit pitivät kaikkia näitä tehtäviä tärkeinä. Tärkeysjärjestys oli seuraava: (1) Koulussa on hyvä ilmapiiri ja viihtyvyys (Ka. 9.6), (2) Todella hyvä opettajat ( Ka. 9.5). (3) Opettajien motivaatio (Ka. 9,3) ja (4) Ulkoiset olosuhteet ja välineet (Ka. 8,4). Kun aineistolle tehtiin pääkomponenttianalyysi, jossa oli tarkoitus käyttää rotaatiota. Vastausten taustalle löytyi kuitenkin vain yksi pääkomponentti (selitysosuus 69%). Suhtautuminen kaikkien tehtävien tärkeyteen vaihtelee siis johdonmukaisesti.

Kaikkein vahvimmat korrelaatiot olivat:
- opettajien innostuneisuuden ja koulun hyvän hengen tärkeyden välillä (r= .80)
- opettajien valintamahdollisuuden tärkeyden ja koulun hyvän hengen tärkeyden (r= .76) välillä.
- sen välillä että rehtori kokee tärkeäksi, että opettajat ovat todella hyviä ja että he ovat motivoituneita ja innostuneita (r= .73)
- rehtorin käsityksen oikean pedagogisen suunnan tärkeydestä ja a) opettajien valintamahdollisuuden tärkeyden ( r= . 70) ja b) koulun hyvän hengen tärkeyden (r= .70) välilla
- rehtorin opettajien valintamahdollisuuden tärkeyden ja opettajien innostuneisuuden tärkeyden välillä ( r = .73)

Kaikki nämä korrelaatiot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä.

Rehtorien keinoja rakentaa hyvää ilmapiiriä

Koulun hyvä ilmapiiri ja viihtyvyys oli siis rehtoreista ensiarvoisen tärkeä. Ilmapiiriä ja henkeä tankataan kouluissa mm. erilaisilla "hengenkohotustilaisuuksilla", joita rehtori järjestää tai joissa hän on mukana Monelle rehtorille tutumpaa on kuitenkin kohottaa ilmapiiriä säätelemällä omaa käyttäytymistään ja vuorovaikutustaan. Ilmapiiriä kehitetään myös muovaamalla työtä, johtamalla humaanisti ja fiksujen rakenteiden kautta.

Rehtorien keinoja varmistaa opettajien laatu

On todella tärkeää, että opettajat ovat hyviä. Kyselyssä rehtoreita pyydettiin kuvailemaan tällaista todella hyvää opettajaa. Piirrelista oli pitkä. Hän on kovan luokan opetuksen ammattilainen, pehmeä, välittävä ihminen ja persoona. Hän on moniosaaja ja joukkuepelaaja, joka sopii juuri tähän kouluun.

Opettajien laatuun rehtorit vaikuttavat viisaalla rekrytoinnilla ja jo töissä olevien opettajien osaamisen vahvistamisella.

Rekrytointi

Rehtorit pitivät tärkeänä mahdollisuutta valita opettajat (Ka. 9,5). Rekrytointiprosessin kriittisin kohta on yleisesti haastattelu ja siihen valikoituminen. Valinta ei Espoossa näytä perustuvan pelkkiin papereihin tai viralliseen haastatteluun. Tositietoa hakijoista hankitaan aikaisemmilta rehtoreilta tai aidolla näytöllä määräaikaisena opettajana. Haastatteluun valikoinnissa käytettiin joissain kouluissa johtoryhmän apua. Itse haastattelussa on rehtorin lisäksi ainakin toinen haastattelija, tavallisimmin apulaisrehtori.

Rehtoreilta kysyttiin myös valinnan kriteereitä. Opettajilta toivotaan koulutusta, laaja-alaisuutta ja välittävää pedagogisuutta. Opettajalle ei riitä hyvä ammattitaito. Häneen kohdistuu myös odotuksia ihmisenä. Valittavan tulisi olla myös realisti, ja osata huolehtia myös jaksamisestaan.

Todella hyvä opettajan oli myös sovittava juuri tähän kouluun ja työyhteisöön. Toisaalta valintaan vaikuttaa sitoutuminen kehittämään koulun profiilia. Toisaalta opettajakunnasta ei saa tulla liian homogeenista. Vastausta vaille jää, kuinka paras hakijoista haastattelussa "oikeasti" löydetään. Kukaan vastaajista ei kirjoittanut, että hänellä olisi käytössään systemaattinen hakijoiden vertailumittari. Varsin usein näyttö annetaan toimimalla ensin määräaikaisena opettajana,

Rekrytointi näyttää olevan vahvasti rehtorin, apulaisrehtorin ja johtoryhmän jäsenten harteilla. Oppilaiden osallistaminen rekrytointiin on harvinaista. Huoltajat tai johtokunta eivät näytä osallistuvan prosessiin lainkaan.

Opettajien kapasiteetin vahvistaminen

Rehtorit näyttävät käyttävän varsin myönteisiä keinoja opettajien osaamisen vahvistamisessa. Rehtorit ohjaavat osaamista välittömästi ja välillisesti. Edellisissä rehtori itse keskustelee, kannustaa, palkitsee jne. Jälkimmäisessa hän järjestää opettajille koulutusta tai keskustelutukea.

Osaamisen keskeinen vahvistaja on kouluttautuminen. Moni rehtori pyrkii vaikuttamaan opettajiensa osaamiseen myös saattamalla opettajansa yhteistyöhön keskenään, laajemminkin verkoistoihin tai projekteihin. Opettajien kapasiteettia vahvistetaan myös huolehtimalla opettajien motivaatiosta. Osaamista uhkaavaa väsymistä pyritään voittamaan mm. virkistystoiminnalla ja työnohjauksella.

Osaamisen johtaminen muistuttaa "ystävällismielisen artistin managerin" toimintaa. Kyse on pitkälti yksilöiden osaamisen vaalimisesta. Osaamisen uskotaan kasvavan opetajan omista kiinnostuksen kohteista käsin. Rehtorin tehtävänä on mahdollistaa koulutus, ja jossain määrin yrittää avartaa opettajan harrastuksen piiriä.

Vähemmän huomiota vastaajat kiinnittivät koko koulun kollektiiviseen osaamiseen. Siihen rehtori vaikuttaa sijoittamalla oikeat ihmiset tekemään oikeita asioita, ratkomalla yhdessä opettajien kanssa esiin nousevia ongelmia sekä luomalla uusia tapoja järjestää opetusta.

Osaamisen vahvistamista voisi tukea systemaattinen tapa tunnistaa osaamisen puutteita. Vastauksista ei näy, kuinka rehtorit sen huomaavat. Vain harva rehtori kertoo esim. seuraavansa aitoja opetustilanteita. Monessa muussa maassa osaamisen tukena käytettään kerättyä tieto oppilaiden tuloksista. Espoossakin osaamisen haasteita voidaan niin haluttaessa tunnistaa mm. Efecaf-itsearvioinnista.

Rehtorien keinoja vahvistaa opettajiensa motivaatiota

Opettajien motivaatio ja innostuneisuus ovat hyvin tärkeitä. Rehtorit näyttävät käyttävän varsin myönteisiä ja pehmeitä keinoja opettajien motivoimiseen. Keppiä ei kerro käyttävänsä kukaan.

Keinot ovat pitkälti samoja kuin mitä rehtorit käyttävät myös osaamista vahvistaessaan: vuorovaikutuksella, kiitoksella, kannustuksella, palkkioillakin. Osa rehtoreista muovailee itse työtä. Johtamisotetta näyttää kuvaavan välittäminen. Motivoiminen näyttää kasautuvan nimenomaan rehtoreille itselleen.

Vastauksista ei näy, millaisin keinoin rehtorit opettajien motivaation puutteen tunnistavat. Niinikään avoimeksi jää, kuinka rehtorit tunnistavat opettajien onnistumisen. Motivointiin ei kerrota käytettävän kerättyä tieto oppilaiden osaamisesta tai muusta palautteesta.

Rehtorien keinoja vahvistaa koulunsa ulkoisia olosuhteita ja välineistöä

Koulun ulkoiset olosuhteet ja välineistö olivat tärkeitä, mutta eivät yhtä tärkeitä kuin muut edellä mainitut rehtorin vaikuttimisväylät. Vastauksista syntyi kuva, että hyvät keinot vaikuttaa kiinteistön kuntoon ovat vähissä. Espoossa koulut ovat ikäänkuin vuokralla tiloissaan, ja rehtorilla on lähinnä vuokralaisen puhevaltaa.

Välineistöä hankitaan määrärahojen puitteissa opettajien ehdotuksia kuunnellen, tasapuolisesti, ehkä kohde kerrallaan kuntoon pannen. Esityksiä tehdään yhdessä johtokunnan ja vanhempien kanssa. Muutama rehtori myös etsii itse muita rahoituslähteitä ja tekee itse vaikuttamistyötä.

Ehkä Espoossa ei ole oikein ymmärretty ulkoisten olosuhteiden merkitystä tuloksille? Edistäisikö asiaa niinkin pieni asia kuin oppilaiden sitouttaminen välineistön ja kiinteistön kunnossapitoon?

Rehtorit paljon vartijoina

Rehtoreita pyydettiin arvioimaan, kuinka tärkeää heistä on, että koululla on todella hyvä rehtori. Keskiarvoksi saatiin 8,9.
Rehtorit kuvasivat myös, millainen tuollainen todella hyvä rehtori on. Hyvä rehtori on kova ammattilainen ja pehmeä, lämmin ihminen. Hän on moniosaaja. Vastauksissa korostui pedagogisen johtamisen ja ihmisten- asiantuntijoiden- johtaminen.
Espoolaisrehtorit tunnistivat neljä OECD:n raportissa esiin nostettua tehtävää, joskin ulkoisiin olosuhteisiin ja välineisiin vaikuttaminen ei ollut yhtä tärkeää). Niiden rinnalle nousi vielä oman suunnan valinnan, toiminnan hyvän organisoinnin ja ongelmien ratkaisemisen väylät.

Rehtorit asettivat todella kovat vaatimukset ihannerehtorille. Sellaiseksi kasvaminen ja sellaisena pysyminen vaatii paljon sekä rehtorilta itseltään että hänen esimiehiltään.

Rehtorit huolehtivat vastausten perusteella omasta johtamisosaamisestaan sekä muodollisen kouluttautumisen että epämuodollisen ammatillisen kasvun keinoin. Jälkimmäiseen kuuluu myös omasta yhteisöstä saatava palaute ja omaehtoinen lukeminen. Tärkeitä ovat keskustelut eri tahojen kanssa. Systemaattinen, pitkäjänteinen oman osaamisen kehittäminen ei ole kuitenkaan kovin yleistä.

Rehtorit tankkaavat motivaatiotaan arjesta ja siinä onnistumisesta, opettajista ja oppilaista. Työmotivaatiota ylläpitää hyvää terveys ja positiivinen asenne. Samaan suuntaan vaikuttaa itsen ja työn kehittäminen eri keinoin. Aika ajoin otetaan uusi näkökulma työhön. Motivaatioon vaikuttaa myös yksityiselämä ja vapaa-aika, jotka osataan erottaa työstä.

Rehtorit tarvitsevat myös tukea. Vastausten mukaan he myös saavat sitä. Tärkeitä tuen lähteitä ovat kollegat, virasto ja siellä olevat esimiehet, apulaisrehtorit, henkilökunta ja oma puoliso.

POHDINTAA

Rehtoreilla on tärkeä rooli koulussaan. Tässä kyselyssä esiin nousi myös kysymys rehtorista koulun oikean pedagogisen suunnan määrittäjänä. Kyseessä on keskeinen pedagogisen johtajan tehtävä. Espoolaisrehtorit pitivät suunnan määrittämistä hyvin tärkenä (Ka. 9,3). He näyttävät tässä mielessä haluavan olla pedagogisia johtajia. Pääosalla oli myös keinoja suunnan määrittelyyn. Muutama vastajaa koki olevansa keinoton tai vasta hahmottelevansa keinoja johtaa koulun suuntaa. Ehkä pian käynnistyvä opetussuunnitelmatyö taas tarjoaa taas tähän konkreetteja mahdollisuuksia.

Mielenkiintoista on, ettei valtakunnallinen koulutuspolitiikka ja sen muutokset, lait ja muut säädökset juuri näy vastauksissa suunnan valinnan keinoista. Myöskään Espoon oma ohjaus, esim. kaupungin strategiat eivät nousseet esiin.
Onko niin, että espoolainen rehtori tekee suuntapäätöksen varsin itsenäisesti ja yhdessä nimenomaan koulunsa opetuksen ammattilaisten, opettajien kanssa? OECD-raportissa toivottiin rehtorien sitouttamista strategioihin. Mutta ovatko kuntamme strategiat sellaisia, että ne edistävät koulun varsinaisia tuloksia? Raportin mukaan tärkeimmät kehittämisstrategiat kohdistuisivat a) opettajan laadun tukemiseen, evaluointiin ja kehittämiseen; b) tavoitteiden asettamiseen, toteutumisen arviointiiin ja tulosvastuun tukemiseen; c) strategisten taloudellisten ja inhimillisten resurssien hallinnan tukemiseen ja
d) koulun rajat ylittävä johtamiseen.

Kaikkiaan vastauksia lukiessa mieleen nousee, ovatko rehtorit liian yksin vastaamassa koulun tulosten kannalta tärkeistä tehtävistään. Ja lisäksi: ovatko he liian yksin vastaamassa omasta osaamisestaan, motivaatiostaan ja tuen etsimisestä? Rehtorit näyttävät todella näkevän vaivaa opettajiensa ja koulunsa eteen. Mutta nähdäänkö rehtorien eteen vastaavaa vaivaa?

MIllaisin keinoin opetuksen järjestäjä pitää huolta rehtoriensa osaamisesta, motivaatiosta ja työssä jaksamista?
Avainasemassa on rehtorien koulutus. Kohdistuuko se näihin tärkeimpiin tehtäviin? OECD-raportissa toivottiin niin. Raportissa ehdotettiin koulutusta mm. opetuksen seurantaan ja arviointiin. Saavatko rehtorit meillä käyttöönsä riittävästi dataa vetääkseen johtopäätöksiä koulunsa opetuksen tasosta? Tärkeää olisi saada koulutusta inhimillisten ja taloudellisten resurssien suuntaamiseen mahdollisimman tehokkaasti. Onko rehtoreille tarjolla näihin tehtäviin hyviä toimintamalleja? Kannattaisiko mm. tässä tutkimuksessa löydettyjä malleja kehitellä eteenpäin?

Toinen tärkeä tekijä on rehtorin työn ja toimenkuvan muotoilu. Rehtorin roolia tulisi vahvistaa opettajien ammatillisen kehittymisen ohjaajana mm. yhteistoiminnallisuuden suuntaan. Onko tulosten kannalta tärkeimpiin tehtäviin varattu riittävästi aikaa? Raportissa toivottiin tätä. Rehtoreita tulisi johtaa yhteistyöhön ja keskinäiseen työnjakoon. Tavoitteena tulisi raportin mukaan olla jaettu johtajuus niin koulujen sisällä kuin välilläkin. Opetuksen järjestäjän tulisi suunnata tähän resursseja.

Kolmas tekijä on seuranta: Kuinka rehtorien osaamista ja motivaatiota seurataan? Neljäs tekijä on palkitseminen. Vastauksissa ei viitata palkitsemisen vaikutuksiin omaan motivaatioon? Ehkä palkitsemisia ei suunnata riittävästi rehtoreille? OECD:n raportissa esitetään, että koulun johtajien keskeiset vastuualueet määritellään. Niiden valinnassa tulisi ottaa huomioon tehtävät, jotka selkeimmin vaikuttavat oppimiseen ja kansallisen koulutusjärjestelmän konkreetit tarpeet. Luotujen linjausten pohjalta tulisi määritellä tehokaan rehtorin kuvaukset, tehtävät ja vastuut. Niitä tulisi käyttää myös rekrytoinnin, koulutuksen ja palkitsemisen perusteina.

Kokonaan oma kysymyksensä on, kuinka opetuksen järjestäjä löytää rehtoreiksi parhaat mahdolliset. OECD toivoo hakijoille selkeitä ja läpinäkyviä kriteereitä ja esim. tulevaisuuden koulun näkökulmasta laaditun osaamisprofiilin kehittämistä. Pitäisikö rehtoriakin valitessa pitää yhtenä kriteerinä "sopivuutta juuri tähän koulutoimeen sen rinnalla, että pohditaan sopivuutta juuri tuohon kouluun?

OECD:n raportissa opetuksen järjestäjiä kehoitetaan tekemään rehtorin työ houkuttelevaksi. Lisäksi rehtorin tulosvastuu tulisi sitoa niihin tekijöihin, joihin hän voi vaikuttaa. Koulunjohtamisessa tulee raportin mukaan keskittyä
(1 )opettajien motivaation, (2) kapasiteetin, ja (3) työolosuhteiden ja 4. Ilmapiirin kehittämiseen. Tällöin johtaminen vaikuttaa todennäköisimmin oppimiseen.

Opetuksen järjestäjän kannattaisi varmasti pohtia, millainen yhteys työn reunaehdoilla on rehtorin mahdollisuuksiin onnistua tehtävissään. OECD:n raportin mukaan rehtorien on voitava osallistua opettajien valintaan, jotta valitut opettajat sopivat koulujen tarpeisiin. Tulisiko rehtorien oikeutta valita omat opettajansa vahvistaa? Vastausten perusteella innostuneiden opettajien rekrytoinnilla on merkittävä yhteys koulun ilmapiiriin, ja rehtorit pitivät ilmapiirin rakentamista esitetyistä tehtävistä tärkeimpänä. Niinikään oikeus valita opettajat tukisi rehtoreita koulun suunnan määrittelijöinä.

Raportissa toivotaan koulun tason rekrytointiprosessien ammattimaistamista , jotta ei tehdä virhevalintoja eikä loukata opettajien oikeuksia. Espoon eRekry on hyvä askel tähän suuntaan. Rehtoreille on myös muutama vuosi sitten tuotettu mallihaastattelurunkoja. Lisäksi saattaisi olla hyödyksi laatia jonkinlainen pistesysteemi hakijoiden oikeusturvan takaamiseksi.

Pitäisikö jo koulun tulostenkin edistämiseksi keventää rehtoreiden työkuormaa ja varmista, että työssä on riittävästi palkitsevia elementtejä. Pitäisikö rehtorin mahdöllisuuksia vaikuttaa työolosuhteisiin ja koulun ulkoisiin olosuhteisiin vahvistaa? Jos niin miten? OECD:n raportissa suosittiin jaettua johtajuutta. Espoossa kaikissa kouluissa on apulaisrehtori/vararehtori. Erityisesti apulaisrehtorin tehtävää on myös resurssoitu. Niinikään espoolaiskouluissa on johtoryhmät. Jaetun johtajuuden käytäntöjä voidaan meilläkin varmasti vielä selkeyttää ja ovat lisätä siihen suunnattua resurssia. Osallistumisen tällaiseen toimintaan tulisi olla palkitsevaa.

Haasteita voi heittää myös rehtoreiden omille kouluille. Saavatko rehtorit riittävästi suoraa, kannustavaa palautetta oppilailta, henkilökunnalta tai johtokunnalta? Niihin ei ole ainakaan vastauksissa liikaa viittauksia? Pitäisikö työyhteisön myös syvemmin ymmärtää velvollisuutensa tukea paitsi kollegoita myös esimiestään? Tarvittaisiinko tähän koulutusta? Voisiko lisämahdollisuuksia ilmapiirityöhön löytyä mm. opettajien ja oppilaiden sitouttamisesta mielekkäin rakentein ilmapiirityöhön?

Muutama sana tulosten luotettavuudesta

Lopuksi on kysyttävä: voidaanko näihin tuloksiin luottaa? Varsinaisia reliabiliteetti- tai validettitarkasteluja ei tässä tehdä. Vastaajia oli noin puolet koko populaatiosta Kato oli siis noin 50%. Korrelaatioanalyysi vastausnopeuden ja vastausten välillä kuitenkin osoittaa, että minkään numeerisen osion osalta ei ole perusteita olettaa, että myöhemmin vastaavat (nyt katoon kuuluvat) vastaisivat johdonmukaisesti jollakin tavalla. Mitään trendiä ei näy. Tilastollisesti merkitseviä eroja numeerisissa osioissa ei ollut myöskään kouluasteen eikä kokemuksen mukaan.

Kaikki rehtorit eivät vastanneet avoimiin kysymyksiin, joten varsinkin hyviksi osoittautuneiden keinojen etsintää kannattaa edelleen jatkaa. Tämän käytännöllisen tutkimuksen tulokset välitetään mm. espoolaisrehtoreille, ja samalla heitä pyydetään kommentoimaan tuloksia, täydentämään niitä ja esittämään kommentteja tutkimuksen tekijän tulkinnoista.

Espoossa 22.2.2009

Martti Hellström

Ota osaa tärkeään rehtorikyselyyn!

Hyvä perusopetuksen rehtori!

Suomalaisella peruskoululla on kansainvälisesti verraton maine. Maailmalla vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että suomalaisen rehtorin osaamisella on tuloksiin merkittävä vaikutus. Faktatietoa tavastamme johtaa koulua ei kuitenkaan juuri ole. Siksi käännyn nyt rehtorien puoleen. Me olemme tässä parhaat asiantuntijat.

Vastaamalla alla olevasta linkistä avautuvaan nettikyselyyn, saamme tuoretta ja tärkeää tietoa rehtorien johtamisotteesta. Tuloksien pohjalta rehtoreille voidaan suunnitella myös yhä laadukkaampaa koulutusta. Kyselyn tulokset tullaan esittelemään maaliskuun aikana verkoston blogissa osoitteessa http://rehtoritutkijanaverkosto.blogspot.com/

Kysely löytyy osoitteesta http://aurorankoulu.kyselykone.fi/lomake.html?id=13

Vastatkaa siihen mieluiten viikon 7 aikana.

Yhteistyöterveisin
7.2. 2009

Martti Hellström
Auroran koulun rehtori
Suren tutkivien rehtorien verkoston vetäjä.

Miten suomalainen rehtori johtaa kouluaan?

TÄLLE sivustolle avataan muutaman viikon sisällä linkki nettikyselyyn, jolla kartoitetaan suomalaisen, loistavia Pisa-tuloksia tuottavan peruskoulun rehtorin tapaa johtaa koulua. Tiedämme siitä aivan liian vähän.

TULETHAN mukaan tähän kyselyyn!

Martti Hellström