torstai 15. lokakuuta 2009

Mikä tekee rehtorista selviytyjän?

KM Helena Lehkosen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja: "Mikä tekee rehtorista selviytyjän? Perusopetuksen rehtoreiden käsityksiä työssä selviytymisestään (What makes a principal a survivor? Basic education principals´ perceptions of their surviving in their work)" tarkastettiin 9.10.2009 klo 12 Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen auditoriossa, Hämeenlinnan toimipaikassa, Erottajakatu 12, Hämeenlinna. Vastaväittäjänä oli professori Matti Koiranen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Heleena Lehtonen.

HELENA Lehkonen on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2005 lähtien projektipäällikkönä Tampereen yliopiston opettajakoulutuslaitoksella Hämeenlinnassa. SYTYKE-hanke (2005), YTYÄ-hanke (2008).

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksessa kuvataan perusopetuksen rehtoreiden subjektiivisia käsityksiä työssä selviytymisestä. Tutkimus jakautuu Kordigin (1978) mallia soveltaen kahteen osaan. Sen ensimmäinen osa käsittelee tutkijan esiymmärryksen rakennusprosessia, johon kuuluivat kaksi esitutkimusta ja rehtorin virkaan pätevöittävän opetushallinnon tutkinnon suorittaminen. Esiymmärryksen rakentuessa tutkimuksen keskiöön asettuivat arvot ja toiminta sekä niiden yhteys selviytymisen kokemukseen.

Tutkimuksen toisen osan aineiston keruu tapahtui kahdessa osassa. Rehtoreiden kesäpäiviltä 2006 hankittu aineisto muodostui 20 vapaamuotoisesta vastauksesta kysymykseen ”Mikä tekee rehtorista selviytyjän?”. Lisäksi haastateltiin syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana 11 ensimmäiseen aineistonkeruuseen osallistunutta rehtoria.

Aineiston analyysissä kertomuksista etsittiin IF – THEN – BECAUSE –ketjuja (Horvath jne.1999). Ketjuja tarkastelemalla kuvattiin rehtorin työhön liittyviä arvojännitteitä, rehtorin toimintaa suuntaavia arvoja sekä toiminnan yhteyttä selviytymisen kokemukseen.

Rehtoreiden kertomuksista löytyi viisi teemaa: 1) rehtoriuran alkuvaihe, 2) kiire – ajankäytön hallinta, 3) ristiriitatilanteet – ammatillisuuden säilyttäminen ristiriitatilanteissa, 4) muutosjohtaminen – yksintekemisen kulttuurista yhteisöllisyyteen, 5) kaiken kattava vastuu – mahdollisuus reflektioon. Rehtorista tekee selviytyjän kokemus siitä, että oman toiminnan avulla kykenee ristiriitaisten asiaintilojen keskellä luotsaamaan koulua kohti arvokkaimmaksi koettua päämäärää, oppilaan hyvän toteutumista, keinoilla, joiden hinta ei yksilön kokemuksessa nouse päämäärän arvoa suuremmaksi. Selviytymisen kokemus on alati jatkuva prosessi. Samat syyt eivät aiheuta samanlaisia vaikutuksia kaikilla, sillä ne ovat riippuvaisia yhteydestä ja merkityksestä, jonka henkilö asialle antaa. Yksilön kokemus mahdollisuudesta toteuttaa työssään itselleen merkityksellisiä asioita on keskeinen työhyvinvointiin liittyvä tekijä.

Tutkittavat voitiin jakaa arvomaailmaltaan karkeasti kahteen ryhmään: itseohjautuvat universalistit ja itseohjautuvat suoriutujat. Johtamistilanteeseen sisältyvien tavoitteiden saavuttamiseksi rehtorin tulee ottaa johtamistilanteessa huomioon sekä omat että tilanteeseen osallistuvien ja itse tilanteen sisältämät arvot sekä niiden vaikutus johtamiseen. Koulun johtajan tulisikin olla arvomaailmaltaan itseohjautuva universalisti, jotta koulun toiminta kehittyisi. Tämä täytyisi ottaa huomioon sekä rehtorikoulutuksessa että kunnallisessa päätöksenteossa. Rehtoreiden tulee saada koulutusta sekä aikaa toimia itseohjautuvasti, universaalien arvojen mukaisesti.

Katri Kuukka tutki rehtoreita

KM Katri Kuukan kasvatustieteen (ammattikasvatus) alaan kuuluva väitöskirja: Rehtorin eettinen johtaminen monikulttuurisessa koulussa. "Sen yhteisen hyvän löytäminen" (Head teacher's ethical leadership in a multicultural school. "Finding the common good") tarkastetiin 4.9.2009 klo 12 Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksessa, Korkeakoulunkatu 6, Hämeenlinna. Vastaväittäjänä oli professori Juha Sihvola (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimi professori (emeritus) Reijo Raivola.

KATRI Kuukka on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa. Hän on toiminut monikulttuurisen opetuksen alueen projektisuunnittelijana vuosina 1995-1998 ja opetuskonsulttina vuosina 1998-2009 Helsingin kaupungin opetusvirastossa. Nykyisin hän toimii suomi toisena kielenä -opettajana Eiran aikuislukiossa Helsingissä.

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksessa tarkasteltiin rehtorin eettistä johtamista monikulttuurisessa koulussa. Taustaosuuden tutkimustehtävänä kuvattiin koulun johtamista, rehtorin professiota ja työnkuvaa etiikan näkökulmasta ja tarkasteltiin monikulttuurista koulua eettisen johtamisen maisemana. Empiirisen osan aineisto koostui Helsingin kaupungin suomenkielisten peruskoulujen rehtoreille (N=25) tehdyistä haastatteluista. Varsinaisena tutkimustehtävänä kuvattiin rehtorien kokemia monikulttuurisuuteen liittyviä dilemmoja ja niiden ratkaisuja tai niihin vastaamista.

Tutkimustehtävän taustoittamiseksi tarkasteltiin rehtorien näkemyksiä monikulttuurisuuden käsitteestä ja sen rikkaus- ja haasteulottuvuuksista. Monikulttuurisuus määrittyi etnisyyden erilaisuudeksi, suomalaisuuden ja maahanmuuttajien moneudeksi sekä moneuden arkipäiväisyydeksi. Sen ulottuvuudet ilmenivät normittavana, kriittisenä ja kunnioittavana vastavuoroisuutena ja erojen inklusiivisuutena. Monikulttuurisuuden rikkaus ilmaistiin pääasiassa erilaisina välittöminä ja kauaskantoisina hyötyinä, jotka kohdistuivat sekä kouluyhteisöön että sen ulkopuolelle ja liittyivät oppilaisiin, rehtoreihin itseensä sekä suomalaiseen yhteiskuntaan. Haasteet liittyivät oppilaiden oppimiseen ja opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen, etnis-kulttuurisiin tulkintoihin ja vuorovaikutukseen, jotka pääsääntöisesti määriteltiin koulun kontekstissa.

Varsinaiset dilemmat liittyivät edellä mainittujen haasteiden lisäksi myös maahanmuuttajien integraatioprosesseihin. Yksi vuorovaikutukseen liittyvä keskeinen aito eettinen ongelma oli impulsiivisesti käyttäytyvät huoltajat. Oppimiseen ja opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen liittyvistä haasteista huoltajien suhtautuminen erityisen tuen tarpeeseen oli myös aito eettinen dilemma. Etnis-kulttuurisiin tulkintoihin yhdistetyissä haasteissa uskonnolliset tulkinnat koskien opetukseen osallistumista nousivat keskeisimmiksi. Integraatioprosesseihin liittyvät useimmin kuvatut aidot eettiset ongelmat liittyivät perheen sisäisiin rooliristiriitoihin ja hierarkioiden muutoksiin. Tyypillistä oli dilemmojen toisiinsa kietoutuminen ja erityyppisten eettisten ongelmien näkyminen niissä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin monidimensionaalista eettisten lähestymistapojen mallia (Starratt 1991; 1994, Shapiro & Stefkovich 2005, Furman 2003), joka sisältää kriittisen, oikeudenmukaisuuden, huolenpidon, professionaalisuuden ja yhteisön etiikan näkökulmat oppilaan edun ollessa keskeinen lähtökohta. Siinä kuvattujen eettisten lähestymistapojen lisäksi rehtorit lähestyivät dilemmoja pragmaattisesti ja tilannekohtaista reflektointia osoittaen. Siten tilanne-etiikka nähtiin myös dilemmoihin vastaamisen taustalla. Oppilaan etu rehtorin toimintaa ja päätöksentekoa ohjaavana prinsiippinä oli keskeinen dilemmoihin vastaamisessa, samoin opetussuunnitelman perusteissa esitetyt perusopetuksen tavoitteet